Larkon havaintoja

Sun Äitis kaksoset ovat ansiokkaasti kartoittaneet wifi-spotteja Helsingissä. Tarkoituksenani oli jättää postitukseen kommentti, mutta huomasin pian, että sanottavaa kertyy enemmän kuin on kohteliasta kirjoittaa vieraaseen blogiin. Lisäksi linkkejäkin olisi tullut ehkä enemmän kuin spämmifiltterit olisivat laskeneet läpi. Tällaisessa tilanteessa on tietenkin tarkoituksenmukaisinta tehdä erillinen postitus omaan blogiin.

Sun Äitis harmittelee katsauksensa aluksi, ettei pysty kirjoittamaan kattavaa ja ammentavaa kartoitusta Stadin wifi-verkoista. Turhaan harmittelee, koska sellainen tehtävä olisikin mahdoton. Tilanne elää ja kehittyy kaiken aikaa, joten paras onkin postittaa vain kulloinkin ajankohtaisia havaintoja.

Esimerkiksi postituksessa viitattua langattomien verkkojen karttaa ei liene päivitetty miesmuistiin. Sitä silmäillessä voisi äkkisältään päätellä, että Helsingin ydinkeskusta on wifillä katettu, mutta niemen ulkopuolella ei juuri tarjontaa olisi. Verkkoja on kuitenkin paljon enemmän kuin kartasta voisi päätellä ja uusia ilmestyy jatkuvasti. Esimerkiksi Vaasankadun seudulla ei vähäisen kokemukseni perusteella tarvitse kauaa etsiä vapaata verkkoa, vaikka kartta niitä ei näytä kuin pari hassua.

SÄ:n testiryhmän mukaan Hakaniemen seudulla olisi hiljaista. Minulla on sieltä tuore kokemus viime viikon perjantai-iltapäivältä, jolloin istuimme ystävieni Katin ja Arnin kanssa Juttutuvan terassilla. Siellä ruutuun ilmestyi sekä suojattuja että avoimia verkkoja ihan valinnanvaraksi saakka. Ilman vaikeuksia onnistui esimerkiksi videon nauhoittaminen, nettiin ylös lataaminen ja vastaava blogipostitus. Havaintoni mukaan myös Tokoinrannassa pääsee ilman vaikeuksia nettiin, vaikka ei olisikaan minkään verkon tunnuksia.

Ihan laitakaupungilla tilanne vaihtelee todennäköisesti paljonkin. Täällä Kontulassa on esimerkiksi ainakin osassa ostaria mahdollista käyttää kirjaston verkon lisäksi myös Kontupisteen yhteyttä. Kumpaakaan en tosin ole läppärilläni testannut, mutta oletan molempien toimivan tyydyttävästi ainakin toimitilojen läheisyydessä, sisällä jokseenkin varmasti.

Huomasin hiljattain, että asuntooni kantautuu silloin tällöin ilmeisesti jonkun (ehkä kadun toisella puolella asuvan) naapurin kotiverkko. Koska se on kuitenkin suojattu, en ole viitsinyt edes yrittää häkkeröityä siihen. Suojaamattomia kotiverkkoja bongatessa ei mielestäni kannata ujostella: monella puolella Suuressa Maailmassa verkot jätetään tarkoituksella suojaamatta, koska resurssin jakamisesta ei aiheudu itselle kuluja. Se voi kuitenkin joskus olla satunnaiselle kulkijalle kullan arvoinen lahja. Toki kannataa tällaisissa tilanteissa muistaa oman tietokoneen suojaaminen: en ehkä tekisi vieraassa verkossa esimerkiksi pankkisiirtoja tililtäni.

Kaksoset ovat myös mitanneet yhteysnopeuksia. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että tulokset ovat yleensä ohjeellisia ja vaihtelevat mm. mittausserverin sijainnin ja kuormituksen mukaan. Esimerkiksi minulle testikaksikon käyttämä Mäntsälän Sähkön mittaus antaa johdonmukaisesti 50-150 kbit/s huonomman tuloksen kuin Speedtest.net‘in (kuvassa) Tallinnassa sijaitseva serveri. Viimeksi mainitun hyvä puoli onkin juuri se, että saa valita itselleen sopivan mittausserverin maantieteellisen sijainnin mukaan.

Läppärin käyttökokemukseni on vielä sangen lyhyt, hiukan yli kaksi kuukautta. Tähänastisen kokemukseni valossa uskallan kuitenkin väittää, että Helsingissä pääsee langattomasti nettiin suhteellisen helposti eikä siitä tarvitse maksaa. Jos olisin kahvilayrittäjä, en panostaisi (langalliseen enkä langattomaan) maksulliseen nettikahvilaan. Sen sijaan tarjoaisin asiakkailleni viihtyisän ympäristön, jossa voi käyttää ilmaista wifiä. Oikein toteutettuna se epäilemättä lisäisi liikevaihtoa ja toisi kustannukset piankin korkojen kanssa takaisin.