Larkon havaintoja

Kirjoittaessani patsasbarbarismista osasin kyllä odottaa, että Marko Kulju saattaisi aiheuttaa tavallista vilkkaampaa liikennöintiä vaatimattoman blogini suunnassa, mutta en sentään olisi millään uskonut, että porstuassa näin kovasti kolisee. Keskiviikkona sivunnäyttöjä oli uskomattomasti 1588 ja eilenkin vielä 530. Kommenttejakin on tullut huomattavan paljon.

Vaikka herra Kuljua ei suomalaisessa valtamediassa olekaan mainittu nimeltä, osaavat suomalaiset toki guuglata. Yli puolet postituksen lukijoista on tullut nimenomaan nimihaulla. WordPressin tageista on myöskin tultu suuressa määrin samoin kuin linkkaamieni medioiden trackback-linkeistä.

Tähän viimeksimainittuun liitty hupaisa kommentti, jonka kirjoittaja ilmeisesti olettaa, että kirjoitin Dagens Nyheterissä ja paheksuu, että kirjoitan suomeksi. Vaikka linkkaankin useaan ulkomaiseen mediajulkaisuun, on postitukseni toki julkaistu vain ja ainoastaan omassa blogissani. Tähän asti ja tästä eteenkin päin päätän toki itse, millä kielellä mistäkin aiheesta kirjoitan.

Mielestäni on aivan hyvä, jos kommenteissa joku ilmaisee olevansa kanssani eri mieltä. Sitä vartenhan kommentit ovat olemassa, että niissä voi ilmaista mielipiteensä. Asiallinen keskustelu on kaikin puolin tervetullutta.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisi hyväksyttävää ryhtyä nimittelemään, olinpa nimiteltävä sitten minä tai kuka tahansa. Kommenttia kirjoitettaessa olisi hyvä pitää mielessä, että blogi on omistajansa virtuaalinen olohuone, jossa kommentoijat ovat kutsuttuina vieraina. Tuskin kukaan ventovieras minun reaaliolohuoneessanikaan päin naamaa minua kusipääksi kutsuisi. Ainakin näyttäisin hyvin pian, missä kohtaa viisi hirttä on katkaistu.

Keskustelua vastaan minulla ei ole mitään, päin vastoin. Perustellut mielipiteet ovat hyvästä, mutta kohteliaisuudesta poikkeamista en kommenttiosastossani tule sallimaan. Vaikka netiketti ei erikseen mainitsekaan blogeja, pätee siellä sähköpostin yhteydessä mainittu myös blogissa kommentoimiseen: ” Älä kirjoita sähköpostissa mitään sellaista, mitä et olisi valmis sanomaan henkilölle kasvotusten.“

Tuo keskiviikkoinen lukijaennätys tulee mitä luultavimmin pysymään kauan, jos ei peräti ikuisesti. Minulle tuskin kukaan naisministeri lähettää 200 tekstiviestiä. Se olisi suurinpiirtein edellytyksenä sille, että nuo numerot voisivat kertautua.

Kiitän kaikkia, jotka kyseisen postituksen tiimoilla blogissani vierailivat. Erityiset kiitokset kaikille asiallisesti kommentoineille.