Ympäristöpommi räjähti eteisessä

torstai, huhtikuu 10, 2008 22:47 | Kategoria(t): tietoyhteiskunta, ympäristö | 3 kommenttia
Avainsanat: puhelinluettelo

Olen kirjoittanut tästä samasta asiasta ennenkin, mutta aina se tuntuu yhtä raivostuttavalta. Taas tänään ollessani ruokalevolla ja juuri torkahtamaisillani kuului eteisestä kolme valtavaa paukausta. Säikähdyksestä selvittyäni menin katsomaan, kuka tai mikä siellä kolistelee. Eniro se taas oli tunkenut luukustani pyytämättä ja lupaa kysymättä kolminiteisen puhelinluettelonsa.

Nykyaikana tuollaisen opuksen painaminen ja massajakelu on suorastaan ympäristörikos. Saattaa olla, ettei Suomen metsistä juuri tuon luettelon takia puu kesken lopu, mutta järjetöntähän se silti on käyttää rajallista luonnonvaraa aivan turhan takia. Painettua puhelinluetteloa ei enää yksinkertaisesti nykyaikana tarvita mihinkään muuhun kuin mainostajien höynäyttämiseen.

Jos minä en tiedä numeroa, johon on tarve soittaa enkä saa sitä netistä selville, ei siihen numeroon soittaminen sitten olekaan tarpeen. Asioinnistani häviävän pieni osa tapahtuu muutenkin puhelimella ja tiedän takuulla ne harvat numerot, joita oikeasti tarvitsen. Jos jonkun tuotteen tai palvelun myyjä edellyttää ehdottomasti puhelimitse asiointia eikä ilmoita numeroaan netissä, en minä sitä tuotetta tai palvelua tarvitse. Suuntaan vähät rahani mieluummin sellaisille firmoille, joiden kanssa on helpompaa asioida.

En myöskään tarvitse niitä yritysmainoksia, joilla Eniro ja sen kilpailijat luettelonsa rahoittavat. Googlea parempaa luetteloa tarvitsemistani firmoista ei ole eikä luultavasti kovin pian tulekaan. Puhelinluettelossa mainostavat firmat tekevät minun kohdallani valtaisan virheinvestoinnin: kaikki kolme nidettä ovat huomisaamuna paperinkeräyslaatikossa ilman, että olisin avannut yhtäkään niistä.

Vesa muisteli edellistä samasta aiheesta kirjoittamaani postitusta kommentoidessaan, kuinka puhelinluettelon saaminen oli tarkoin säännöstelty toimenpide siihen aikaan, kun sitä oikeasti tarvittiin. Puhelinluetteloon oikeutetuille lähetettiin lappunen, jota vastaan luettelon sai raahata itse kotiin jostain ostarin kaupasta. Jos joku sattui tarvitsemaan ylimääräistä luetteloa, piti siitä maksaa. Edellisen vuoden luetteloakin saatettiin kierrättää.

Jos joku firma haluaa maksaa Enirolle mainoksensa julkaisemisesta turhassa ja tarpeettomassa luettelossa, on se kai noiden kahden välinen asia, mutta miksi minut pitää siihen sotkea? Miten puhelinluettelosta voisi kieltäytyä? Sähköisen roskapostin voi sentään suodattaa tehokkaasti, mutta mikä spämmifiltteri pitäisi tuon pahaäänisen ympäristöpommin loitolla eteisestäni?