Larkon havaintoja

Vähintään 146 kansanedustajaa aikoo asettua ehdolle syksyn kunnallisvaaleissa, kirjoittaa Hesari. 28 edustajaa jättää varmuudella kunnallisvaalit väliin. Mitä tästä pitäisi ajatella? Kaksipiippuinen juttu!

Pienellä paikkakunnalla asuvan rivikansanedustajan osallistuminen valtuustotyöhön on parhaimmillaan hyödyksi sekä kunnalle että edustajalle itselleen. Vaikka kansanedustaja muodollisesti edustaa koko vaalipiirinsä asukkaita, on kunnalle kieltämättä eduksi, että joku sen asioista perillä oleva aktiivi ihminen on Eduskunnassa. Edustajalle itselleen on ilman muuta eduksi jatkuvasti päivittyvä operatiivitieto kotikunnan asioista ja kontaktit kunnallispoliitikkojen kanssa.

Sen sijaan ministerien ja puoluejohtajien ehdolla oleminen on vähintäänkin epäilyttävää. Heillä pitäisi kaiken järjen mukaan olla valtakunnan tasolla niin paljon työtä, että eivät millään ehdi syventyä tehokkaasti kotikuntansa valtuustotyöskentelyyn. Päinvastaisessa tapauksessa heidän ei ehkä pitäisi olla ministereitä tai puoluejohtajia. Lisäksi valtuustotyöskentely suurissa kaupungeissa on sen verran aikaa vaativaa, että painavat poliittiset tehtävät valtakunnan tasolla eivät sen kanssa sovi yhteen.

Jos valtakunnantason tähtipoliitikko on kunnallisvaaleissa ehdolla pelkästään kalastaakseen ääniä puolueelleen ja varsinaisen valtuustotyön tekee sitten varavaltuutettu, on kyseessä äänestäjien pettäminen. Jos kunnassasi on valtuustoehdokkaana kansanedustaja, kannattaa kysyä häneltä suoraan, kuinka paljon hän aikoo oikeasti panostaa valtuustotyöhön. Ehdokkaiden joukossa on varmasti paljon hyviä paikallispoliitikkoja, joilla on aikaa ja halua keskittyä kunnallispolitiikkaan eikä liian paljoa muita tehtäviä riesanaan.