Larkon havaintoja

Lääketeollisuuden ilmaiset lounaat

Tieto lääketeollisuuden harjoittamasta vaali- ja muusta poliittisesta rahoituksessa esitetään mediassa ikään kuin se olisi jotain uutta ja yllättävää tietoa. Siinä ei kuitenkaan ole mitään yllättävää: lääketeollisuus on yksi kaikkein loogisimmista rahoittajatahoista. Lääketehtailla on suuret ja konkreettiset edut valvottavanaan, mutta niitä on liki mahdoton saada käpälälautaan laittomasta korruptiosta.

Lääketeollisuuden etu ja toiminnan tuloksellisuus riippuu meidän olosuhteissamme suuresti siitä, millaisia hoitoja julkinen terveydenhuolto tarjoaa ja millaisia se priorisoi. Lääketeollisuudelle ei ole suinkaan yhdentekevää, kuka istuu suurten kuntien, kuntainyhtymien ja sairaanhoitopiirien luottamusmieselimissä. Varsinkin viimeksimainituissa on useimmiten eturivin kunnallispoliitikkoja ja kansanedustajia joten pitkällä tähtäyksellä teollisuuden kannattaa tukea “omaa porukkaansa” sellaisiinkin tehtäviin, joissa valitut eivät suoranaisesti tee päätöksiä yksittäisistä hankinnoista.

Oikein valittu “sijoituskohde” maksaa itsensä takaisin siinä vaiheessa, kun sopivaan luottamustoimeen sattunut poliitikko on mukana tekemässä linjapäätöstä, joka välillisesti vaikuttaa siihen, millaisia lääkkeitä ja hoitovälineitä vastaisuudessa julkisilla varoilla hankitaan. Lääketeollisuuden ja tukea saavan ehdokkaan kannalta on sangen mukavaa ja kätevää, että on aivan mahdotonta osoittaa annetun ja saadun tuen suoranaista vaikutusta konkreettisiin päätöksiin. Ilmaisia lounaita ei kuitenkaan ole: olisi perin sinisilmäistä luula, että lääketeollisuus tukee puolueita ja ehdokkaita ilman odotuksia vastikkeesta, ihan vain hyvää hyvyyttään.