Kuka on Suomen bestis?

tiistai, kesäkuu 29, 2010 3:03 | Kategoria(t): ruotsi, suomi, viro | 5 kommenttia

Kuten Rutosin ulkoministeri Carl Bildt kertoo, on Suomen ja Ruotsin uusilla pääministereillä tapana käydä toistensa luona kylässä ennen kuin menevät muualle ulkomaille. Niinpä kävi Mari Kiviniemikin eilen Tukholmassa moikkaamassa Fredrik Reinfeldtiä. Tänään hän matkustaa Tallinnaan, jossa tapaa presidentti Toomas Hnedrik Ilvesen ja pääministeri Andrus Ansipin.

Virolla oli itsenäisyyden palautumisen jälkeen tapana, että presidentti ja pääministeri kävivät ensimmäisenä Suomessa. Kun huomattiin, että Suomesta kuitenkin mentiin ensin Ruotsiin ja vasta sitten Viroon, muuttui myös Viron protokolla. Ensin käydään Latviassa ja vasta sitten Suomessa.

Ymmärrän kyllä, että meitä suomalaisia asuu enemmän Ruotsissa kuin täällä Virossa. Siitäkin huolimatta olisi Suomen pääministereillä ja presidenteillä syytä miettiä, kuka on paras kaveri eli bestis. Viro ja Suomi eivät koskaan ole valloittaneet eivätkä miehittäneet toisiaan. Molempia ovat valloittaneet ja miehittäneet sekä Venäjä että Ruotsi.

Hyvä, että Kiviniemi tulee käymään bestiksen luona, mutta olisi sietänyt tulla tänne ensin.

Tulkaa pois poteroista!

lauantai, kesäkuu 26, 2010 2:58 | Kategoria(t): historia, suomi | Jätä kommentti

Yli 90 vuotta vanha luokkaviha myrkyttää suomalaisten mieliä tähän päivään saakka, joskaan ei enää ilmene yhtä primitiivisesti kuin muinoin. Tästä syystä Suomessa ei ole hyvä elää. Taloudellisesti ja materiaalisesti ehkä vielä muutamia vuosia onkin, mutta sekin rasva sulaa.

Henkisesti Suomessa ei voi elää siitäkään syystä, että luokkavihaa on pyritty liudenamaan yli kaikenlaisen järjen menevällä consensus-politiikalla, joka puolestaan on johtanut siihen, että minkäänlaista kritiikkiä ei sallita. Siinä samassa on tapettu älyllinen diskurssi, joka on kehityksen ehdoton edellytys.

Tulkaa pois sieltä kansalaissodan poteroista ja katsokaa tulevaisuuten! Se on ainoa mahdollisuus ja pelkäänpä, että ei ole paljoa aikaa tarttua siihen.

Tässä kaksi vihalaulua Youtubesta, yksi molemmalta puolelta. Kummastakin ajatusmaailmasta olisi syytä irtautua.

Juhannus meni jo

perjantai, kesäkuu 25, 2010 17:42 | Kategoria(t): suomi, viro | Jätä kommentti
Avainsanat:

Jokseenkin hölmö tunne on lukea Twitteristä viserryksiä, joiden mukaan tänään olisi juhannusaatto. Sehän oli jo toissapäivänä ja eilen oli juhannuspäivä. Toisaalta jos olisin viitsinyt tänään matkustaa Suomeen, olisin kokenut tuplajuhannuksen.

Virossa juhannuspäivä on aina kesäkuun 24. riippumatta siitä, mikä viikonpäivä se sattuu olemaan.  23. kesäkuuta puolestaan on paitsi juhannusaatto, myös voitonpyhä. Sitä vietetään vuodesta 1934 alkaen 23.6.1919 balttiansaksalaisesta Landeswehrista saavutetun voiton muistoksi.

Suomessa ei liene yleisesti tiedossa, että Viron Vapaussotaa käytiin paitsi maahan hyökänneitä Neuvosto-Venäjän joukkoja, myöskin saksalaisia vastaan. Kun venäläisistä oli selvitty, piti vielä häätää saksalaisparonien varustamat joukot Etelä-Virosta. Niitä seurattiin Latviaan saakka ja ratkaiseva Võnnun taistelu käytiin Pohjois-Latviassa sijaitsevan Cesisen kaupungin lähellä 19.-23.6.1919.

Voitonpäivänä järjestetään eri puolilla Viroa – tänä vuonna Viljandissa – sotilasparaati, johon sotaväen lisäksi osallistuvat maanpuolustusjärjestöjen osastot. Otettuaan paraatin vastaan Tasavallan Presidentti sytyttää voitontulen soihdusta jokaisen maakunnan suojeluskunnan (Kaitseliit) soihdun, jolla voitontuli kuljetetaan maakuntakeskuksiin. Siellä siitä sytytetään juhannustulet, jotka useassa tapauksessa myös viedään ympäri maakuntaa paikallisten kokkojen sytykkeeksi. Siten voitonpäivän juhlinta muuttuu sujuvasti juhannuksenvietoksi.

Itse juhannus sujuu Virossa suuressa määrin samoin kuin Suomessakin. Asiaan kuuluvat siten kokkojen lisäksi mm. grillaaminen, viinan kanssa läträäminen, juhannustaiat, liikenneonnettomuudet, hukkumiset ja kaikki muu, mikä juhannuksen kanssa on totuttu yhdistämään. Poliisilla ja pelastusviranomaisilla riittää töitä.

Turhia ja tarpeettomia kaupankäynnin rajoituksia Virossa ei toki ole. Itse kävin lähikaupassa täydentämässä olut- ja viinavarastojani juhannusaattoiltana kello yhdeksän jälkeen. Olisin tarvittaessa voinut käydä juhannuspäivänäkin; Virossa saa myydä viinaa aamukymmenestä iltakymmeneen, oli sitten joulu tai juhannus. Sadan metrin etäisyydellä residenssistäni sijaitsee kaksikin alkoholin myyntipistettä, toinen ruokakaupan yhteydessä ja toinen erillinen viinakauppa (yksityinen).

Eipä siis liene ihme, etten viitsinyt tänään Suomeen matkustaa. Juhannus oli ja meni eikä siitä enää uudestaan lämmittämällä mitään maukasta olisi saanut aikaan. Tänään on arkipäivä ja edessä odottaa sitten viikonloppu. Aika moni lienee toki tänään töistä laistanut, vaikka ei olisikaan aloittanut kesälomaansa.

Niille toivotan hauskaa ja turvallista, mutta en suinkaan vesiselvää juhannusta, jotka sen viettämistä vasta aloittavat.

Iltapäivä Tallinnassa festarivieraiden kanssa

perjantai, kesäkuu 18, 2010 20:34 | Kategoria(t): tallinna | 2 kommenttia
Avainsanat:

Linda Linen katamariini saapui Linnahallin satamaan.

Mari ja Sari astuivat maihin.

Lounas Tallinnan hinta-laatusuhteeltaan parhaassa ravintolassa. Ravintolan nimeä ja sijaintia en kerro, koska siinä tapauksessa sinne ilmestyisi porolaumoja lahden pohjoispuolelta eikä se sitten enää olisi niin hyvä rafla.

Tässä vaiheessa itseltäni loppui energia ja vetäydyin kotoisiin olosuhteisiin Paldiskiin lepuuttamaan jalkojani, kostuttamaan kurkkua ja katsomaan jalkapalloa. Tässä järjestyksessä. Mari ja Sari sen sijaan jatkavat iltamyöhään saakka Maailmaküla-festarilla Piritan luostarin raunioissa.

Täsmennyksenä FIN-EST -postitukseen

keskiviikko, kesäkuu 16, 2010 13:24 | Kategoria(t): sosiaalinen media, tietoyhteiskunta, viro | Jätä kommentti

Tätä postitusta kirjoitan paikallsjunassa Paldiskista Tallinnaan. Wifi pelaa loistavasti. Selaimeeni oli kotona vahingossa jäänyt avoimeksi välilehti, jossa juoksee Viron TV:n suora lähetys.  Sekin striimi pyöri junaolosuhteissa ongelmitta.

Kuten viimeistä edellisessä postituksessani viitatusta Helgen postituksesta ilmenee, on minulla laho pää. Iän lisääntyessä ilmiö tuskin paranee. Täytynee siis oppia elämään lähestyvän dementian kanssa.

Kehuin postituksessani paikallisjunaliikennettä ja erityisesti junien nettiyhteyttä. Unohdin kuitenkin mainita asiaan liittyvän sosiaalisen median ulottuvuuden. Nyt se tuli mieleeni, kun liikennöitsijän juliste on nenäni edessä vaunun seinällä.

Elektriraudtee ei pelkästään ole läsnä Twitterissä. Twitterin kautta tiedotetaan operatiivisesti esimerkiksi eri syistä johtuvista aikataulumuutoksista. Näin saan oikea-aikaisesti tiedon Twitteriin, jos minulla on syytä muuttaa matkustussuunnitelmiani.

Jotkut Twitteriä vähemmän operatiivisesti käyttävät ystäväni puolestaan ovat tilanneet tekstiviesti-ilmoitukset kännykkäänsä, jos jotain odottamatonta tapahtuu. Hekin ovat palveluun tyytyväisiä.

Tehkää perästä, VR!

Kristilliset fundamentalistit

tiistai, kesäkuu 15, 2010 13:36 | Kategoria(t): uskonnonvapaus | 2 kommenttia

Kun puhutaan uskonnollisista fundamentalisteista ja/tai fanaatikoista, ajatellaan usein autoja sytyttäviä tai itsemurhapommia kantavia muslimeja. Fundamentalistimuslimeina mainitaan usein myös esimerkiksi Iranin teokraatit, pilapiirroksia vastustavat mielenosoittajat tai itsensä kansanjohtajaksi kuuluttaneet rosvot, jotka pidättävät ihmisiä jalkapallon katsomisesta. Fundamentalisteja on myös kristinuskon kumartajissa, jopa Suomen evankelisluterilaisten joukossa. Heidän äärinäkemyksensä tosin ei ilmene kouriintuntuvina voimatoimina, mutta pohjimmiltaan on kyseessä sama asia.

Kristillisten fundamentalistien mielestä Raamattua on tulkittava kirjaimelisesti, pikkuakaan muuttamatta. Kun Raamatussa (1. Kor. 14:33-35) käsketään naista vaikenemaan seurakunnassa, ei naisia saa vihkiä papiksi. Fundamentalistien mielestä Raamatun kirjaimen tulkintaa ei saa muuttaa vastaamaan nykyaikaista käsitystä naisen asemasta, tasa-arvosta tai demokraattisesta yhteiskunnasta.

Tämän päivän populisteihin saattaisi hyvinkin upota Matteuksen evankeliumin 18:6 ohje pedofilien rankaisemisesta: “Mutta sille, joka kompastuttaa yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, on hyödyllisempää, että hänen kaulaansa ripustetaan myllynkivi, jollaista aasi vääntää, ja hänet upotetaan avomereen.” Sekään ei aivan vastaa nykyaikaisen kriminaalipolitiikan periaatteita eikä ns. kristillistä lähimmäisenrakkautta, mitä viimeksimainitulla sitten tarkoitettaneenkin.

Ulkopuolelta tarkastellen näyttää Suomen Evankelisluterilaisessa kirkossa olevan käynnissä kiivas köydenveto yhtäältä fundamentaalikristittyjen ja toisaalta niiden välillä, joiden usko perustuu abstraktimmin kristilliseen maailmankatsomukseen. Viimeksimainitut eivät tulkitse Raamattua kirjaimellisesti vaan huomioivat maailmassa ja yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset viimeisen parintuhannen vuoden aikana. Naisten vihkiminen papeiksi – jopa piispoiksikin – istuu heidän uskoonsa, joidenkin uskoon myös samaa sukupuolta olevien liittojen siunaaminen.

Jokaisten kirkonmenojen yhteydessä luettava Uskontunnustus alkaa sanoilla: “Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta…” Nykyaikaisen tiedon valossa ihmiselämä saa alkunsa siittiön hedelmöittämästä munasolusta. Hedelmöitys voi sukupuoliyhdynnän lisäksi tapahtua laboratoriossa, mutta 2000 vuotta sitten koeputkihedelmöitystä ei tunnettu. Liberaalit kristityt ymmärtävätkin “neitseellisen syntymisen” ennen kaikkea symboliseksi ilmaisuksi.

Pastori Terho Pursiainen ilmaisi saarnassaan, että hänen mielestään kristityn ei tarvitse kirjaimellisesti uskoa fyysisesti mahdottomaan. Tämä ei tietenkään kelvannut fundamentalisteille ja Pursiaisesta kanneltiin tuomiokapituliin. Tuomiokapituli ja piispa Eero Huovinen ovat asiaa tutkittuaan tulleet siihen tulokseen, että jatkotoimenpiteitä ei tarvita.

Tässä yhteydessä en käsittele laajemmin katolisen fundamentalismin surullisinta ilmentymää, joka pakottaa papit muodolliseen selibaattiin, mutta johtaa käytännössä laajamittaiseen pedofiliaan. Mainitsen sen ainoastaan esimerkkinä siitä, että dogmaattisuudesta seuraa tekopyhyys, joka aiheuttaa ihmisille paljon kärsimystä ja surua. Pohjimmiltaan uskonto on oopiumia kansoille, kuten uskonjohtaja Lenin aikanaan sanoi.

—

Taustahuomautus: Minut liitettiin tahtoani kysymättä Suomen Evankelisluterilaiseen kirkkoon vuonna 1957. Erosin siitä vuonna 1972. Uskonnolliselta katsomukseltani olen neutraali.

FIN-EST = finest

maanantai, kesäkuu 14, 2010 2:45 | Kategoria(t): suomi, tietoyhteiskunta, viro | 3 kommenttia
Avainsanat:

Valtiontalouden Tarkastusvirasto läksyttää Suomen kahta viimeisintä (Vanhasen) hallitusta mielettömästä rahan tuuleen kylvämisestä “tietoyhteiskunnan” piikkiin, vaikka aikaan ei ole saatu muuta kuin laivaseminaareja ja korruptiivisia projektisopimuksia:

– Toimintaohjelman koordinointiin perustettu viestintäministeri Suvi Lindénin (kok) johtama Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunta on muodostunut keskustelufoorumiksi, jolla ei ole ollut merkitystä kehittämistoimenpiteiden toteutuksen edistäjänä, VTV:n johtava tuloksellisuustarkastaja Tomi Voutilainen sanoo.

—

– Esimerkiksi yhdessä hankkeen projektissa maksettiin oppilaitosten prosessien määrittelystä konsulteille yli 300 000 euroa, ja projekti seilaili Ruotsin ja Viron lautoilla seminaareja pitämässä, tuloksellisuusjohtaja hahmottaa.

Tarkastajien kritiikki ei ole minulle yllätys. Valtionhallinnossa on niin paljon vanhaa painolastia ja keskenään kilpailevia eturistiriitoja, ettei virkamiesvoimin ole edes mahdollista rakentaa toimivaa “tietoyhteiskuntaa”. Kuullostaako uskottavalta, jos hallitus antaa virkamiestyöryhmälle tehtäväksi vähentää byrokratiaa?

Viro on siinä mielessä onnellisessa asemassa, että itsenäisyyden palautuessa vuonna 1991 tietoyhteiskunnan suhteen painolastia ei ollut. Hajoavassa neuvostoimperiumissa jopa kopiokoneet ja faksit olivat kaikkien muiden paitsi KGB:n puutelistalla. Koko IT-alan rakentaminen tuli aloittaa tyhjän päältä. Tämä mahdollisti järjen käytöstä sikinevän innovatiivisen lähestymistavan. Muu ei olisikaan ollut mahdollista.

Suomen kannattaisi siis suunnata katseensa etelään ja lopettaa ruotsalaisilta omaksutut isoveljen elkeet Viron suhteen. En tässä yhteydessä käsittele Suomessa yli hilseen meneviä asioita kuten esimerkiksi vaaleissa äänestäminen netin kautta turvallisesti, tulosta vääristämättä ja vaalisalaisuutta vaarantamatta. Vertailen muutamaa arkipäivän tilannetta ja esitän yhden periaatteellisen asettamuksen.

Jos matkustat paikallisjunalla Keravalta Helsinkiin, pääset ehkä nettiin, jos sinulla on itse hankkimasi mokkula. Kun minä matkustan junalla Paldiskista Tallinnaan (tai päinvastoin), kuuluu vapaa wifi itsestäänselvyyksiin. Jokainen itseään kunnioittava majoitus- ja ravitsemusliike Tallinnassa ja muissa Viron suurimmissa kaupungeissa pitää kunnia-asianaan tarjota asiakkailleen maksuttoman wifi-yhteyden. Suomessa näköjään ollaan vasta pähkäilemäsää, josko vapaan wifin käyttämisestä ei tarvitsisi sittenkään rangaista käyttäjää. Huh, huh!

Virolainen henkilökortti on tosi kätevä muoviläpyskä. Sen avulla voi tehdä netissä melkein mitä tahansa, lähitulevaisuudessa ehlä jopa mennä naimisiin ilman, että kummankaan osapuolen pitäisi henkilökohtaisesti mennä papin tai virkavihkijän luokse. Äänestämisestä oli edellä jo puhetta.

Virolaisen henkilökortin menestyksen takana on sama seikka, jonka takia suomalainen henkilökortti on osoittautunut kelvottomaksi. Virossa päätettiin, että henkilökortti korvaa pankkien tunnistautumispalvelut, ei siis täydennä niitä. Toki pankkienkin kautta voi vielä yhtä ja toista toimittaa, mutta henkilökortti (ja siitä seuraavana askeleena jo nyt hyvin toimiva kännykällä tunnistautuminen) avaa periaatteessa kaikki ovet.

Kortti ja mobiili-ID siis tuovat kansalaiselle lisäarvoa verattuna pankkitunnuksiin. Lisäksi ne ovat pankkitunnistautumiseen verattuna turvallisempi metodi. Ja tässä lupaamani periaatteellinen kannanotto: tehkää niin, että pankit hyväksyvät kortilla tai kännykällä tunnistautumisen, mutta heittäkää se pankkien TUPAS ulos julkisen hallinnon tunnistautumismenetelmistä. Kuka viitsii hankkia sähköisen henkilökortin tai tunnistamistoiminnon SIM-korttiinsa, jos saman asian ajaa pankkitunnuksilla?

FIN-EST -teemoilla keskustelimme hiljattain Helgen kanssa, sopivasti matkalla Tallinnnasta Helsinkiin. Puhetta oli paljosta muustakin, esim. verkottuneesta liiketoiminnan ja kultuurin sillanrakentamisesta. Näin ollen edistyksellisin osa Suomen verkottuneesta elinkeinoelämästä on tiedostanut, että kana kusee etelästä.

FIN + EST on finest. Eli kaikista hienoin asia, jos FIN tiedostaa, että EST on tällä kertaa se puoli, josta kannattaa ottaa oppia.

Pidä blogia WordPress.comissa. | Teeman Pool on tehnyt Borja Fernandez.
Artikkelit ja kommenttia feeds.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.