Syrjäytyneiden pitkäaikaistyöttömien kiusaamisesta

sunnuntai, maaliskuu 20, 2011 16:18 | Kategoria(t): työelämä | 5 kommenttia
Avainsanat:

Sakari Timonen kirjoitti eilen blogissaan tuttuun terävään tyyliinsä pitkäaikaistyöttömien hyväksikäytöstä ilmaisena pakkotyövoimana:

Päivän Karjalainen kirjoitti ylistävän kokosivun artikkelin Honkalampi-säätiön järjestämästä työvalmennuksesta työttömille. Kyse on siis siitä, että pelkästään työttömyydestä kärsiviä kuntoutetaan ja valmennetaan työelämään teettämällä heillä ilmaista työtä. Tätä ei nimenomaan mainittu, mutta juuri siitähän tässä työvalmiuksen kehittämisessä on kysymys.

Kysymys on nimenomaan ilmaistyövoiman välittämisestä, jota on perusteltua kutsua myös orjakaupaksi. Työnantaja saa työntekijän käskytettäväkseen maksamatta mitään vastiketta. KELA maksaa ”valmennettavalle” täydestä työpanoksesta työmarkkinatuen lisäksi yhdeksän euron kulukorvauksen työpäivältä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla työtön saattaa hyvinkin jäädä työn ilosta pakkasen puolelle, koska työmatkat maksavat ja työpäivän aikana pitää myös syödä jotain.

Lähtisitkö itse useaksi kuukaudeksi töihin yhdeksällä eurolla päivässä? Työttömällä ei juuri ole valinnanvaraa, koska ”valmennuksesta” kieltäytymisestä seuraa työmarkkinatuen menetys ja jo muutenkin pienen toimeentulotuen leikkaus. Samat sanktiot seuraavat siitä, jos ”valmennusjaksoa” ei syystä tai toisesta jaksa lusia loppuun.  Näin ollen pakkotyöstä puhuminen on tässä yhteydessä perusteltua.

Blogikirjoituksen pohjalta käytiin eilen Sakun Facebook-seinällä vilkas keskustelu, joka laajeni koskemaan myös muita työttömiin kohdistettavia pakkotoimia. Tämä postitus perustuukin pitkälti Sakun blogipostituksen lisäksi tuossa FB-keskustelussa esitettyihin ajatuksiin, sekä minun että muiden.

Honkalampi-säätiö välitti viime vuonna 1080 työtöntä ilmaistyövoimaksi yrityksille. Näistä vain 160 työllistyi yrityksissä pakkovalmennuksen jälkeen. Firmojen kannalta ei olekaan mielekästä palkata työntekijöitä pysyvään työsuhteeseen käyvällä palkalla, koska työvoimaa saa ilmaiseksikin.

Orjamarkkinoiden lisäksi tässä mättää se, että näillä konsteilla myös merkittävästi kaunistellaan työllisyystilastoja. Kun yli vuoden työttömänä ollut ensin joutuu vaikkapa puoleksi vuodeksi 9 euron keikalle, kuluu puolitoista vuotta siihen, kun hän seuraavan kerran rumentaa olemassaolollaan pitkäaikaistyöttömien tilastoja. Varsin mukavaa poliitikoille, jotka voivat kehua vähentäneensä tilastoitua pitkäaikaistyöttömyyttä.

Samaa sarjaa ovat myös simputuskoulutukset. Koulutukseen hakeminen on pakollista työmarkkinatuen menettämisen ja toimeentulotuen leikkaamisen uhalla. Erityisesti keski-ikäisille ja vanhemmille on turhauttavaa ja nöyryyttävää istua kursseilla kuuntelemassa, kuinka nulikkaikäiset ”kouluttajat” kertovat suurinakin viisauksina asioita, jotka ”koulutettaville” ovat yleisen elämänkokemuksen kautta itsestään selviä. En tunne ketään, joka näillä kursseilla olisi oikeasti oppinut jotain sellaista, mikä olisi ollut työllistymisen kannalta hyödyllistä. Ja minä sentään olin kaksi vuotta suuren itähelsinkiläisen työttömien yhdistyksen puheenjohtaja. Sinä aikana ehdin nähdä ja kuulla kymmeniä ellen satoja kertomuksia tosielämästä.

Koulutuksen nimellä järjestetään jos jonkinlaisia työelämän alkeet -kursseja, elämäsi kuntoon -kursseja, työnhakukursseja ja mitä lieneekin vielä muuta höpöhöpöä. Siitäkö muka työttömyys johtuu, etteivät aikuiset ihmiset osaa hakea töitä? Erään keskustelijan mukaan ”Lapinlahdella jollakin työttömien aktivointikurssilla oli keruutettu käpyjä muovikorvoon silmien ollessa peitettynä”.

Koulutuspalvelut ostetaan verovaroilla konsulttifirmoilta. Firmoille kurssit ovat laatuun ja panostukseen nähden hyvä tulonlähde.  Hömppäkoulutuksen järjestäminen on merkittävä liiketoiminnan ala. Siellä esiintyvää hyvävelikorruptiota kannattaisi tutkia suurenuuslasilla.

Taloudellisesti ja sosiaalisesti ihmisen asema ei ”työvoimapoliittisen toimenpiteen” kohteena olemisesta tosiasiallisesti parane. Joillekin voi olla lyhytaikaista hyötyä päivärytmiin kiinni pääsemisestä ja sosiaalisista kontakteista, mutta vastapainoksi aiheutuu turhautumista siitä, että sirkuksen päätyttyä työtön on taas samassa pisteessä, josta liikkeelle lähdettiin.  Pitkäaikaistyöttömyyden kierteestä on äärimmäisen vaikeaa irrottautua, useimmille se on käytännössä mahdotonta.

Pahimmillaan systeemi jopa häiritsee omaehtoista työllistymistä tai suorastaan estää sen. Olipa sitten kyse keikkatöistä tai työsuhteeseen pääsemisestä, edellyttää työn saaminen mahdollisuutta näyttää osaamistaan avoimilla markkinoilla ja tämä tapahtuu tyypillisesti tekemällä pieniä urakoita. Se ei kuitenkaan laillisesti ole mahdollista, koska pienikin itse hankittu ansiotulo katkaisee työmarkkinatuen kuukaudeksi tai kahdeksi. Tätä ei työttömän likviditeetti yksinkertaisesti kestä.

Varsin kuvaava on erään Sakun seinällä keskusteluun osallistuneen kertomus. Hän oli työttömänä ollessaan onnistunut itse hankkimaan itselleen työpaikan. Ei olisi pitänyt. Työttömyystoimistossa leviteltiin käsiä ja voivoteltiin, että mitenkäs tämän meidän suunnitelman nyt käy. Häntä heiluttaa koiraa eli byrokratia on tärkeämpi kuin sen väitetty tavoite eli työn hankkiminen työttömälle.

Tämä oli omalla kohdallani yksi painavimmista syistä muuttaa pois Suomesta. Vaikka täällä etelänaapurissa ei ole sosiaaliturvaa juuri lainkaan, eivät täällä viranomaiset myöskään estä minua markkinoimasta todellista osaamistani ja hankkimasta toimeentuloa sieltä, mistä sen voi saada. Parempi on elää niukemminkin vapaana kuin olla harakkana tervatulla aidalla, jossa pyrstö tarttuu kiinni, kun nokan saa repäistyä irti ja päinvastoin.

Pakkotyön ja simputuskoulutuksen lisäksi yrityksillä on myös mahdollisuus ottaa palvelukseen palkkatuen avulla työllistettyjä määräaikaiseen työsuhteeseen. Se on jo vähän asiallisempaa, kun työstä sentään maksetaan palkkaa, vaikkakaan ei kovin kummoista. Toki tämä tukityöllistäminenkin pitkällä aikavälillä vääristää markkinoita ja polkee palkkatasoa, mutta ei se sentään ole yhtä räikeää kuin 9 euron pakkotyö.

Palkalliset työllistämisjaksot jopa kartuttavat ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa, mutta systeemi on tehty niin kieroksi, että pelkästään palkkatuella työllistymisen avulla ei ole mahdollista saada riittävästi ansiosidonnaista kerrytetyksi. Työllistämisjaksojen väliin jää juuri niin paljon aikaa, että kertymisjakson alkupäässä hankittu työssäoloaika ehtii vanhentua ennen kuin työssäoloehto täyttyy ja avoimilta työmarkkinoilta syrjäytyneen on äärimmäisen vaikeaa päästä sinne takaisin ansiosidonnaista kartuttamaan.

Palkkatuki edistää kaksien työmarkkinoiden syntymistä, avoimien ja tuettujen. Nämä työvalmennukset ja muut vippaskonstit sen sijaan suorastaan hipovat ihmisoikeusrikoksen rajoja, jolleivät niitä ylitäkin. Voisi kuvitella, että ammatiliitot panisivat tälle kehitykselle kynsin ja hampain hanttiin, mutta niitä kiinnostaa tosiasiassa kahden kerroksen väestä vain se yläkerran porukka, joka on tyypillisissä työsuhteissa tai saa ansiosidonnaisia etuuksia.

Olen jo kauan kutsunut entisiä työvoimatoimistoja (nykyisin työ- ja elinkeinotoimistoja) työttömyystoimistoiksi, koska ne tosiasiassa eivät edistä työnsaantia vaan hallinnoivat työttömyysbyrokratiaa ja kohdistavat pakkotoimia työttömiin. 1970-luvulla ne vielä aidosti välittivät työpaikkoja ja tekivät tosissaan työtä työttömien työllistämiseksi avoimilla työmarkkinoilla. Silloin tosin Tasavallan Kekkonen kutsui sitä kansalliseksi hätätilaksi, että työttömiä oli murto-osa nykyisestä määrästä. Silloin ei myöskään ollut samanlaista rakenteellista työttömyyttä kuin nykyisin.

Keskustelussa esitettiin niinkin radikaali ehdotus, että nämä toimistot säästömielessä lakkautettaisiin. Sitä kannattaa ainakin harkita. Työttömyyskassat ja KELA voisivat ehkä paljon pienemmillä resursseilla hoitaa asiallisen osan työttömyystoimistojen tehtävistä.

Työttömyysbyrokratialle ja siinä ohessa myös perustoimeentulolle olisi joka tapauksessa syytä tehdä jotain ja pian. Nykyjärjestelmästä hyötyvät tavalla tai toisella kaikki muut paitsi syrjäytyneet pitkäaikaistyöttömät, joiden auttamiseksi systeemi teoriassa on olemassa. Työttömyys ilmiönä ja työttömät ihmisinä työllistävät merkittävän määrän byrokraatteja julkisella sektorilla ja konsultteja, ”kouluttajia” ynnä muita yrittäjiä yksityisellä sektorilla. Heidän leipänsä jatkuvuuden  kannalta ei luulisi olevan viisasta kiusata työttömiä hengiltä.

Samoista asioista olen kirjoittanut tässä blogissa aikaisemminkin: Tekeekö työ vapaaksi 7.12.2008 ja Hyvää päivää kirvesvartta 27.1.2009.

Edit: Sakari täsmentää asiaa tänään uudessa blogipostituksessaan.

 

 

 

 

About these ads

5 kommenttia »

RSS-syöte tämän artikkelin kommenteille. TrackBack URI

  1. Aikanaan Kirkkonummella toimi yksi monista tuollainen ”huuhaa” kurssi, missä vetäjä haukkui pitkäaikaistyöttömiä saamattomiksi vätyksiksi.

    Itse oli toisella kurssilla, missä tuli näkemyseroja kurssin vetäjän kanssa aina niin korkealle, että kurssin vetäjä kehoitti minua loukkaamaan itseni fyysisesti. Mieluiten kuolemaan asti. Narisin asiasta työvoimatoimiston henkilölle ja kun asiaa käsiteltiin, meni ky. toimihenkilö töysin kurssin vetäjän puolelle.

    Lähetin myös sähköpostia ky. kurssinvetäjän esimiehelle ja toimitusjohtajalle. Kun parin viikon kuluttua soitin ja kysyin miksi he eivät ole olleet yhteydessä minuun asian suhteen, kuului molemmilta ”En ole saanut sähköpostianne, mutta olen kuullut puhetta tapahtuneesta”.
    Vastuusta vaadittiin kurssilaisilta, itseltään eivät.

    • Äärimmäisen masentava kokemus! En haluaisi olla jälkiviisas, mutta tuollaisessa tilanteessa kannattaa kääntyä suoraan poliisin puoleen. Kuvauksesi perusteella ”kouluttaja” syyllistyi laittomaan uhkaukseen, joka on rikoslaissa säädetty rangaistavaksi teoksi. Oletan, että todistajiakin oli.

      Sekä omasta että muiden kokemuksesta tiedän, että työttömyystoimistot eivät juuri valvo koulutuksen tai työharjoittelun järjestäjiä. Minua on mm. yritetty uittaa olemattoman kansainvälisen seminaarin tiedottajaksi työharjoittelupohjalla. Kun selvitin taustoja, ilmeni uskomaton kusetus, jossa mm. ”tapahtuman” suojelijoina mainittiin tunnettuja poliitikkoja, jotka itse eivät tienneet suojelevansa yhtään mitään.

      Kun paljastin kuvion työttömyystoimistolle, en saanut koskaan kunnollista vastausta. Kysyttiin vain, olinko hakenut työharjoittelijan paikkaa ja kun väitin hakeneeni, oltiin siihen tyytyväisiä. Koko tapaus on minulla dokumentoituna ja joskus ehkä sen julkaisenkin.

      • Olen myös miettinyt näitä tilanteita ollessani ”aika” korkeasti koulutettuna eli sosionomin koulutuksella ja pitkään työttömänä, ja sitten jouduttuani tällaiselle ns. ”aktivointikurssille” työvoiman toimesta.
        Työpaikkoja olen hakenut useita kymmeniä ja se ei ole tuottanut tulosta. Enemmänkin työnantajia ( julkista ja yhdistyksiä) on kiinnostanut olenko jo oikeutettu saamaan palkkatukea tai voinko aloittaa työni jollain ”muulla rahoituksella”. Kun olen kertonut olevani vielä näiden tukien ulkopuolella, työtä ei ole ollutkaan tarjolla.
        Erääseen ns. ”Työhön” olisin voinut päästä ja työvoima tuki pyrkimystäni. Työnantaja vihjaisi kuitenkin, ettei voi maksaa minulle kuin palkkatuen summan :O Kun rahavarat ovat vähissä. Matkaa työpaikan ja kodin välille olisi kertynyt kuitenkin päivittäin yli 100 km ja omalla autolla olisi pakko kulkea,koska julkisilla tuota väliä ei pääse kulkemaan. Työvoima ilmoitti palkan olevan työntekijän ja työnantajan välisen asian:) Soitin liittooni ja sieltä neuvottiin ehdottomasti olla menemättä, koska työn luonne oli vielä esimiestehtävissä olevaa työtä ja siitä pitäisi maksaa kunnollinen TES:n mukainen palkka.Liittoni kertoi näitä selvityksiä olevan nykyään liian kanssa ja työvoiman ”välittävän” jo töitä, joita työksi ei voida edes luokitella. Kun kysyin mitä hän tarkoitti, liiton henkilö kertoi näistä ”vapaaehtois- ja ilmaistöistä. Lakia pitäisi varmastikin tarkentaa ja selkeyttää sekä tukkia nämä porsaanreijät.
        Minäkin olen kovat opintolainat ottanut. Ei niitä maksella takaisin ilmaistyöllä.

  2. Tuo on hyvin tuttua! Varsinkin kolmannella sektorilla on sinänsä aivan hyviä asioita varten perustettuja järjestöjä, jotka eivät pysty maksamaan muuta palkkaa kuin palkkatuen suuruisen summan tai jopa sitä vähemmänkin, kun palkanmaksusta kuitenkin aiheutuu sivukuluja. Näitä työttömyystoimistot eivät valvo mitenkään.

    Järjestöjen ongelma on siinä, että niiden rahoitus perustuu valtaosaltaan tai jopa kokonaan julkisiin avustuksiin. Niiden tilinpito ja raha-asioiden hoitaminen on jo muutenkin jonglööritaidetta, jotta kirjanpito saadaan näyttämään siltä, että avustusehdot on täytetty.

    Jotta Suomessa vähänkin suurempi ja laajempaa toimintaa harjoittava kansalaisjärjestö voisi tulla taloudellisesti toimeen, on sillä oltava erittäin tehokas omatoiminen varainhankinta ja/tai riittävä sponsorirahoitus julkisen sektorin ulkopuolelta. Julkishallinnon avustusten varassa toimiva järjestö on jatkuvassa rahapulassa. On perusteltua kysyä, onko sellainen enää vapaata kansalaistoimintaakaan.

  3. […] omapoolse aktiivsuse eest, millega töötu püüab ise oma olukorda parandada. Paar nädalat tagasi kirjutasin sel teemal pikemalt oma soomekeelses […]


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa. | The Pool Theme.
Entries ja kommentit feeds.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 562 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: