Mikael Jungner esittää joukon äärimmäisen hyviä kysymyksiä “uudesta mediasta”, jota itse ehkä kutsuisin mieluummin sosiaaliseksi mediaksi. Samassa Mikael vastaa saamaansa arvosteluun, josta kirjoitin edellisessä postituksessani. Näitä on hyvä pohdiskella esimerkiksi erilaisissa “saunavaliokunnissa”.

Edit: Itse videossa esiintyykin läpikäyvänä terminä “sosiaalinen media”. “Uusi media” on vain otsikossa.

Kuinkahan suurella osalla YouTube’ssa ja muualla netin videomajoituspalveluissa olevista käyttäjien lataamista videoista on tekijänoikeuskysymykset viimeisen päälle kunnossa? Itse en mene takuuseen, etteikö jollain omista videoistani saattaisi olla luvatonta taustamusiikkia tai kuvitusta. Mikael Jugnerin tekemä virhe on bagatelli, vaikka tietenkin on kiusallista, että se sattui juuri YLE:n toimistusjohtajalle.

Olen tuntenut Mikaelin noin neljännesvuosisadan ajan ja tiedän, että hän ei varmasti käyttänyt vierasta taustamusiikkia pahansuopaisuuttaan tai ylimielisyyttään. Tuommoinen virhe voi ajattelemattomuudesta sattua kenelle tahansa.

Vaikka Jungner virkansa puolesta joutuu sanomaan paljonkin sellaista, mistä olen jyrkästi eri mieltä, nostan hänelle hattua coolista asenteesta. Tuossa asemassa olevalta mieheltä vaatii melkoisesti munaa panna Tuuppiin noinkin herkkä video! Satuin sen näkemään ennen kuin se poistettiin.

Mikael Jungner on ihmisenä impulsiivinen, mutta perusvireeltään äärimmäisen valoisa ja positiivinen persoonallisuus. Hän ei tuon hairahduksen takia todellakaan ansaitse niskaansa satavaa häränpaskaa (englanniksi bullshit).

Diskleimeri: Tämä postitus ei ole mitään “vanhan kaverin” puolustelua. Emme koskaan ole olleet läheisissä väleissä vaan pikemminkin samoissa piireissä nuorempina pyörineitä hyvän päivän tuttuja. Viimeksi olen tavannut Mikaelin vuonna 2005 tiedotustilaisuudessa Ison pajan auditoriossa.

Vammaisten ja vanhusten kuljetuspalvelu pelasi Helsingissä loistavasti niin kauan kuin jokaisella palveluun oikeutetulla oli X kappaletta taksiseteleitä kuukaudessa.Taksin sai vapaasti tilata tai halutessaan hypätä mittarilla odottavaan vossikkaan. Asiakkaan omavastuu oli muistaakseni kaksi euroa.

Joitakin vuosia sitten ryhdyttiin hakemaan säästöjä ja rakennettiin monimutkainen systeemi. Palvelutaso romahti ilman että oleellista kustannussäästöä olisi tapahtunut. Kuljetus piti tilata etukäteen ja säästöä kuviteltiin saavutettavan saman suunnan  kyytejä yhdistelemällä. Vanhukset ja vammaiset eivät kuitenkaan liiku suunitelman vaan voimiensa mukaan. Niinpä autot olivat  säännöllisesti myöhässä ja varsinkin paluukyydin saaminen oli varsinaista arpapeliä.

Minäkin olen sitä herkkua muutaman kerran maistanut. Muistan hyvin, kuinka hauskaa oli viedä dementoitunutta ja vaikeasti liikkuvaa lähiomaista hammaslääkärin vastaanotolle metrolla, koska tilauskeskus ei osannut puoli tuntia ennen hammaslääkäriaikaa sanoa, missä asianmukaisesti tilattu auto mahtaa olla. Onnen kaupalla silloin sentään jokseenkin ajoissa ehdittiin, paluumatkalla puristettiin sitten mehut niin saattajasta kuin saatettavastakin.

Tätä hullunmyllyä on silloin tällöin uudistettu ja jokaikinen kerta siitä seuraa suuri sekaannus sekä paljon tuskaa ja harmia asianosaisille. Näin näyttää käyneen tälläkin kertaa. Taksiseteleiden korvaaminen keskitetyllä kuljetuspalvelulla oli suuri virhe; korjattiin sellaista, mikä ei ollut rikki. Ja jostain syystä tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa myöntää virhettä ja palata siihen ainoaan järjestykseen, mikä toimii oikeasti eikä vain paperilla.

Ja samma på svenska:

Ovatko välisi Uutislehti 100:n jakajan kanssa poikki? Tukitko tietä perse pitkällä matkakortinlukijaa käyttäessäsi? Aiheuttaako istumapaikanvalintasi konflikteja vahusten ja vammaisten kanssa?

Jussi Vehkasalo, Vesa Salmi ja Kikka Rytkönen panevat parodiaa, Katja Luhtala kuvasi.

Rappukäytävässä kulkee,
sisään astuu, oven sulkee.
Turvallinen, tuttu tupa,
siellä riittää oma lupa.

Itsellensä panee rajat,
nukkuma- ja syömäajat.
Ahkeroi kun tehdä jaksaa,
lukee postin, laskut maksaa.

Vaikka joskus muita tapaa,
periaatteessa on vapaa.
Ketään lähelle ei päästä,
suojanaan on seinä jäästä.

Rajoitteensa itse tietää,
itse seuraukset sietää.
Siihen saakka säilyy pouta,
kun ei sula mielen routa.

Pahaa kellekään ei soisi
eikä tunteentuskaa toisi.
Voimallinen tunteenhuuma
jäätä sulattais, ois kuuma.

Edit: Tekijän oikeudella korjasin hiukan tekstiä jälkikäteen. Koska kyseessä on kaunokirjallinen teos, jätin hyvästä blogitavasta poiketen korjauksen merkitsemättä.

Ministeri Suvi Lindén ilmoittaa kannattavansa seteliselkärankaista YLE-ryöstöveroa. Ministeri lausuu asiasta Nykypäivälle antamassaan hastattelussa seuraavaa:

Budjettirahoitus olisi ehkä helpoin keino, mutta nämä ovat poliittisia ratkaisuja. Budjettia painavat kovin monet uudet menopaineet. En usko budjettirahoituksen mahdollisuuteen tässä tilanteessa.

Minulla olisi tähän paljonkin sanottavaa. Koska yksi kuva kuitenkin kertoo enemmän kuin 1000 sanaa, rajoitun tällä kertaa kommentoimaan kuvallisesti.

Mm. näitä asioita ei tehdä Euroopassa:

1. Bussissa, raitiovunussa ja metrossa ei viereinen istuin ole tarkoitettu kassillesi vaan jollekin toiselle matkustajalle. Ei ole myöskään kohteliasta istua käytävänpuoleisella istuimella ja siten estää muita istumasta vapaana olevalle ikkunapaikalle. Ei edes siinä tapauksessa, että vaunu ei ole täynnä.

2. Julkinen liikenneväline ei ole picknick-paikka. Siksi siellä ei pidä syödä nakkikioskilta ostettuja eväitä.

3. Avattu olut-, siideri- tai lonkeropullo kädessä kulkeminen kaupungin kadulla tai lähiön raitilla ei ole pikantti eurooppalainen tapa.

4. Pysäkillä seisova kanssamatkustaja ei välttämättä ole lainkaan kiinnostunut siitä, kuinka iltasi on mennyt. Hän ei ehkä myöskään halua kertoa sinulle omasta illastaan.

5. Kirjaa tai lehteä lukeva lajitoverisi haluaa luultavimmin jatkaa lukemista. Vaikka hän tekeekin sitä julkisella paikalla, ei hän välttämättä halua kertoa sinulle, mitä lukee ja miksi. Sama koskee myös kannettavan tietokoneen käyttäjää.

6. Satunnaista vastaantulijaa ei todennäköisesti kiinnosta, mitä mieltä olet hänen vaatetuksestaan, hiuksistaan tai muusta ulkonäköön liittyvästä seikasta.

7. Puistot eivät ole kenttäkäymälöitä.

8. Vaikka matkapuhelinverkkojen peitto onkin käytännössä lähes maanlaajuinen, ei kännykkään puhuminen ole suositeltavaa joka paikassa ja tilanteessa. Vaikka oletkin äärimmäisen mielenkiintoinen henkilö, eivät kaikki lähelläsi olevat halua perehtyä yksityisasioihisi.

9. Kaikki tupakoitsijat eivät pidä savukkeita mukanaan voidakseen tarjota tai myydä niitä sinulle, tupakoimattomista puhumattakaan.

10. Jonoja ei ole keksitty sinun kiusaksesi vaan siksi, että asiakkaita palveltaisiin saapumisjärjestyksessä, jokaista omalla vuorollaan.

Vituttaako? Ei se mitään, ei minuakaan.

Eduskuntaan ei näköjään voi “turvallisuussyistä” enää lähettää sähköpostia. Ainakin tällaisen tiedon sain yrittäessäni kirjoittaa kansanedustajalle:

Tietoturvasyistä kaikki kansanedustaja Pekka Haavistolle osoitettu posti pyydetään lähettämään osoitteeseen:
haavisto@fin.la

Due to the internet security please send all mail to Mr. Pekka Haavisto to the e-mail address:
haavisto@fin.la

Onko Eduskunnan sähköposti häkkeröity? Vai mistähän mahtaa olla kysymys?