Asunnon myyminen pakkoraossa

keskiviikko, marraskuu 21, 2007 21:56 | Kategoria(t): helsinki | 2 kommenttia
Avainsanat: ,

Janne kirjoittaa asuntojen hinnoista ja mainitsee useita keskenään ristiriitaisia viime päivien uutisotsikoita, joissa tulevaa hintakehtitystä pyritään ikään kuin katsomaan kristallipallosta. Tuskin tänään sellaista viisasta löytyykään, joka osaisi vettäpitävästi suositella, olisiko nyt oikea aika ostaa vai myydä. Tuskin kukaan myöskään osaa ennustaa, kenelle päätöksen lykkääminen on edullista, kenelle taas tuhoisaa.

Itselleni kysymys on hiukan ajankohtainen, joskin aivan toiselta kannalta. Hintakehityksellä ei tilanteessa ole sinänsä merkitystä, koska isävainaan ja äidin asunnon myymisen suhteen sisareni ja minä olemme pakkoraossa. Ehkä sitten jälkeenpäin näemme, millainen tuuri meillä historiallisessa katsannossa kävi.

Taustasta niin paljon, että isän kuolemasta saakka (10 vuotta sitten) puolet asunnosta kuuluu äidille ja puolet kuolinpesälle. Äiti asuu jo muutaman vuoden dementoituneiden hoitokodissa ja hänen asioitaan hoitaa oikeuden määräämä virkaholhooja edunvalvoja. Vastikkeet on isän kuolemasta saakka automaattisesti maksettu äidin tililtä.

Nyt holhooja edunvalvoja ilmoitti, että joko meidän on ryhdyttävä maksamaan niitä tai asunto on pantava myyntiin. Siihen sisarillani ja minulla ei edes kimpassa ole mahdollisuutta. Niinpä kotimme päätettiin lyödä lihoiksi ja tallettaa myyntihinta äidin elämän loppuun saakka sulkutilille.

Kuusihenkinen perheemme muutti vuonna 1966 juuri valmistuneeseen taloon Kontulassa. Viiden huoneen ja keittiön asunnossa on neliöitä pyöreästi sata. Remontteja ei juurikaan ole tehty, mitä nyt äiti joskus 1970- ja 1980-luvulla seiniä maalaili. Yhtiön puolesta on toki vaihdettu ikkunat ja tehty kylppäriremontti. Ostaja joutuu siis varautumaan remonttiin.

Myynti-ilmoitus pantiin nettiin viime viikolla. Heti ensimmäisessä näyttötilaisuudessa oli ollut neljä katsojaa, joista yksi pariskunta teki tarjouksen pyydetyllä hinnalla. Yhtiön 41-vuotisen historian aikana muistan samankokoisia asuntoja myydyn sillä hinnalla vain kuumimpien kiinteistöbuumien huipulla. Ja ne ovat olleet paremmassa kunnossa kuin meidän asuntomme nyt.

Mitä tästä sitten voisi päätellä, jos oletaan, että meidän tapauksemme heijastaa markkinoiden keskimääräistä kehitystä? Onko nyt saavutettu buumin huippu vai olemmeko kulkemassa kohti historiallisen korkeita asuntohintoja? Minä en tiedä, tuskin kukaan muukaan.

Jos joku on katsonut kristallipalloon tai kahvinporoihin, voi vapaasti esittää ennusteen kommenttiosastossa.

Mainokset

2 kommenttia »

RSS feed for comments on this post. TrackBack URI

  1. Vahtikaa tarkkaan virkaholhoojan kuluja. Ettei innostu, pankkitilin nähdessään, löytämään lisää hoitokuluja.

  2. Tuskin se niihin pystyy vaikuttamaan, kun Stadi mittaa äidin eläkkeestä kulujen katteeksi lakisääteisen määräosan. Sen jälkeen ei jää muuta kuin pikkurahaa yli.Yksi sisaristani hoitaa asiaa, mutta olen ymmärtänyt sen menevän siten, että sulkutiliä voidaan käyttää vain edunvalvojan ja kuolinpesän yhteisellä päätöksellä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.
Entries ja kommentit feeds.

%d bloggers like this: