Aave kummittelee Euroopassa

lauantai, syyskuu 13, 2008 0:01 | Kategoria(t): politiikka, sosiaaliturva | Jätä kommentti
Avainsanat:

Aave kummittelee Euroopassa, mutta ei se aave, josta Marx ja Engels vuonna 1848 kirjoittivat. Läntisen Euroopan demarit ovat kuvainnollisesti sanoen kalpeita kuin haamu. Kannatus hupenee kuin lumi loppukeväästä ja tästä demarit ovat Äimän käkenä.

Hesari kertoo:

Brittiläinen sosiologi Richard Sennett on puhunut ”hyödyttömyyden haamusta”, tunteesta, joka piinaa sosiaalidemokraattien potentiaalisia kannattajia.

Tämä epävarmuuden tunne on seurausta työttömyydestä, työttömyyden uhasta, pätkätöistä ja tulohaitarin repeämisestä. Siis globaalin talouden ja sen säännöillä pelaavien yritysten aiheuttamista kielteisistä muutoksista kansallisilla työmarkkinoilla.

”Pelko on tarttunut jo keskiluokkaankin, pelko sosiaalisesta pudotuksesta”, sanoo berliiniläinen demarivaikuttaja ja yhteiskuntatieteilijä Klaus-Jürgen Scherer.

Demarit pitävät kynsin hampain kiinni ansiosidonnaiseen sosiaaliturvaan perustuvasta yhteiskuntajärjestyksestä. Se on tietenkin mukava asia niiden kannalta, jotka ovat perinteisessä pysyvässä työsuhteessa, työeläkkeellä tai eläkeputkessa. Demareilta näyttää vain jääneen huomaamatta, että karkeasti laskien noin viidennes työikäisistä ja suuri osa eläkeikäisistäkin on pudonnut ansiosidonnaisen sosiaaliturvan ulkopuolelle. Heidän asioitaan demarit eivät hoida.

Uuden proletariaatin kannalta ei ole mielekästä äänestää demareita, koska heitä perinteinen ansiosidonnainen sosiaaliturva ei auta. Kun lisäksi työmarkkinoilta kauan syrjässä olleilla pitkäaikaistyöttömillä ja nuorilla ei juurikaan ole perspektiiviä perinteisen työsuhteen saamisesta, on luonnollista, että he joko jättävät äänestämättä tai äänestävät niitä, jotka etsivät perusturvaan uudenlaisia ratkaisuja. Ei sen katoavan kannatuksen arvoitus sen kummempi ole.

Sosialidemokratian aave kulkee eteenpäin. Kunnes kuihtuu olemattomiin eikä enää jaksa kummitella.

Edit: Osmo Soininvaara kirjoittaa samasta asiasta:

Tähän on mielestäni hyvin syvällinen demareiden aatteelliseen umpikujaan liittyvä syy, josta en tässä postauksessa sano sen enempää, koska pragmaattisempi  tarkastelu osoittaa demarien alamäen johtuvan melkein pelkästään ulkomaalaisvihamiesten oikeustopopulististen liikkeiden noususta. Vaikka nämä luokitellaan äärioikeistoon, ne eivät ime kannatustaan oikeistopuolueilta vaan demareilta.

Tämä pitää paikkansa joissakin maissa, mutta ei kaikkialla. Esimerkiksi Suomessa äärioikeisto ei sitten 1930-luvun ole ollut merkittävä poliittinen voima. Nimenomaan täällä kannattaisi syytä demarien äänikatoon etsiä tuosta Osmon mainitsemasta ”demareiden aatteellisesta umpikujasta”, jota tässä postituksessa käsittelin.

Ruotsissa äärioikeisto (Sverigedemokraterna) syö kyllä demareiden kannatusta, ja sen oma trendi on tällä hetkellä nouseva. Katson kuitenkin, että pääasiallinen syy demareiden tappioon vuoden 2006 vaaleissa oli se, että äänestäjät olivat kurkkuaan myöten täynnä perinteistä demaripolitiikkaa. Sitten on kokonaan toinen asia, että porvarihallitus on ajanut pääasiassa sitä samaa politiikkaa viimeiset kaksi vuotta. Kun demarit itse ajavat yleensä demaripolitiikkaa paremmin kuin porvarit, on demareilla vaalikauden puolivälissä vahva etulyöntiasema. Olen kuitenkin melko varma, että Mona Sahlin onnistuu vielä seuraavan kahden vuoden aikana sen sörssimään.

Tanskassa äärioikeisto on merkittävä tekijä. Toisaalta demarit eivät siellä pitkään aikaan ole olleet hallituksessa. Vaikea arvioida, mikä tässä on syy ja mikä seuraus.

Saksassa demareiden kannatus vuotaa pääasiassa vasemman laidan kautta. Lisäksi koaliitio kristillisdemokraattien kanssa on osoittautunut katastrofiksi kummallekin osapuolelle. Tästä saattaa hyvinkin seurata, että seuraavissa vaaleissa niin äärioikeisto kuin -vasemmisto menevät vahvasti eteenpäin.

Esimerkiksi Benelux-maissa ja Irlannissa demarit eivät ole lainkaan merkittävä tekijä. Belgiassa ja Hollannissa äärioikeisto on nostanut päätään, Luxemburgissa ja Irlannissa ei niinkään.

Kaikkein selvimmin Soininvaaran teesi pätee Ranskassa. Siellähän äärioikeiston Jean-Marie Le Pen onnistui vuoden 2002 presidentinvaaleissa pudottamaan demarien Lionel Jospinin toiselta vaalikierrokselta. Sen jälkeen demareilla ei ole ollut asiaa hallitukseen.

Edit: Johan Ingerö käsittelee perusteellisesti samaa teemaa Ruotsin kontekstissa.

Mainokset

Jätä kommentti »

RSS feed for comments on this post. TrackBack URI

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.
Entries ja kommentit feeds.

%d bloggers like this: