Mitä minusta jää?

lauantai, tammikuu 31, 2009 3:19 | Kategoria(t): internet, web 2.0. | 2 kommenttia

DN kirjoittaa asiasta, jota itsekin olen useasti pohtinut: mitä tapahtuu Internetissä oleville tuotoksilleni sitten, kun minua ei enää ole? Artikkelin lähtökohtana on se, että jälkeenjäävillä omaisilla on vaikeuksia saada esimerkiksi Facebook-sivuja suljetuksi. Haastatellut tietosuojan ja hautausalan ammattilaiset kiinnittävät huomiota myös siihen, että vainajankin tahto tulisi huomioida.

Minä esimerkiksi en halua antaa sisarilleni ja heidän lapsilleen päätösvaltaa blogieni ja sosiaalisissa verkoissa olevien käyttäjätunnusteni suhteen. Minulla on syytä epäillä, että he poistaisivat kaiken alta aikayksikön, jos suinkin voisivat. Oma tahtoni on, että minusta jää nettiin jälki myös sitten, kun itseäni ei enää ole, joskin tiettyjä korrektiiveja siihen ehkä tulisi tehdä. Lisäksi on paljon sellaistakin materiaalia, jonka haluankin ilmestyvän nettiin vasta sitten, kun kuolemastani on kulunut jonkun verran aikaa.

Olisi ehkä hyvä tehdä jonkunlainen digitaalinen testamentti, josta ilmenisi, mitä haluan eri puolilla olevalle aineistolle tehtävän. Siinä olisi oltava tarkat ohjeet siitä, kenelle uskotaan tahtoni toimeenpano ja luonnollisesti myös ajantasaiset käyttäjätunnukset salasanoineen. Digitestamenttia tulisi siten voida päivittää juoksevasti.

Minun tapauksessani asiaa mutkistaa vielä se seikka, että ei ole yhtä henkilöä, jolle mielelläni uskoisin koko urakan. Eri aineistoja hallinnoimaan on mielessäni eri ihmisiä. Näille kaikille tulisi kirjoittaa selkeät ohjeet, jotka he saavat tietää sitten, kun aika on oikea.

Ilmeisesti jollakulla tulisi olla pääsy luetteloon näistä uskotuista henkilöistä. Koko paketti pitäisi solmia vielä siten, että se on juridisesti pätevä. Myös tekijänoikeuslainsäädäntö tulisi osata huomioida. Mahtaakohan sellaista juristia ollakaan, joka osaisi tämän kaiken tehdä?

Jos nyt joku kuvittelee, että aion pian kuolla, voin kertoa, että se ei ole lyhyen eikä keskipitkän aikavälin suunnitelmissani. Tulipahan asia taas kerran mieleeni, kun siitä lehdessä kirjoitettiin. Kun en kuitenkaan tiedä päivää enkä hetkeä, voisi olla sopiva aika aloitella paketin kasaamista, joskin siihen vielä lisääntyy paljonkin sellaista, mikä on toistaiseksi olemassa vain korvieni välissä, jos sielläkään.

2 kommenttia »

RSS feed for comments on this post. TrackBack URI

  1. Mietintää vaativa asia. Omalta osaltani jotain tämäntyyppistä lie ollut aivoissani, kun päätin poistaa kotisivuni. Sivut tehtiin kuntavaaleja 2000 varten ja ylläpidin niitä kahden valtuustokauden ajan 8 vuotta, jotka olin luottamustehtävissä. Nyt se ajanjakso on päättynyt, enkä nähnyt enää tarvetta sivuille. Erityisesti kun on blogi, joka täyttää mainiosti tiedonsuoltamistarpeeni.

    Blogin jääminen bittimaailmaa kiertämään ajasta ikuisuuteen ei minua haittaa, päinvastoin. Hienointa on, jos joku tutkija saa siitä joskus 3000- luvulla innoitusta pro graduun.

  2. Sitä emme toki tiedä, onko koko Internetistä minkäänlaista tallennetta 3000-luvulla, mutta periaatteessa meistä ainakin joksikin aikaa jälkiä jää. Omaisia ei pidä päästää huseeraamaan oman päänsä mukaan, mutta oman tahdon ilmaiseminen siten, että sen toteutumiselle on juridiset ja tekniset edellytykset, ei ole aivan yksinkertainen asia.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.
Entries ja kommentit feeds.

%d bloggers like this: