Mitkä inhokit?

keskiviikko, helmikuu 4, 2009 20:43 | Kategoria(t): ruoka | 9 kommenttia

Facebookissa pyydettiin panemaan ruokia inhoamisjärjestykseen. Näistä pyydettiin valita sen mukaan, mikä on vastenmielisin.

En kylläkään ole muistaakseni koskaan syönyt mustekalarenkaita. Voisin kyllä niitäkin maistaa ihan sivistyäkseni. Entinen avopuolisoni aikanaan moitti minua sivistymättömäksi, joskaan en tiedä, millä lihaksilla sitä väitti.

Noista inhottaviksi tarjotuista en kyllä yhtäkään pidä inhokkilistallani. Pinaattikeittoa en lapsena rakastanut, mutta se johtui pikemminkin siitä, että soppa tarjoiltiin kansakoulussa kylmänä. Jos sitä saisi sopivan lämpöisena, voisi jopa maistua.

Jos siis jätämme pois nuo mustekalarenkaat ja pinaattikeiton, on tarjottava lista minulle käsittämätön. Siellähän on sellaisia ruokalajeja, joita söisin oikein mielelläni koska tahansa. Esimerkiksi pyttipannua tai makaronilaatikkoa ei vain tule yhden henkilön kotitaloudessa kovin usein valmistettua. Molemmat ovat toki lapsuudesta saakka herkkuruokiani.

Makuasioista ei sopine kiistellä. Inhokkikyselyn laatijan Niina Mäntylän maku on mitä ilmeisimmin erilainen kuin minun. Tämä voi myös olla sukupolvikysymys: kansakoulussa jouduin säännöllisesti jälki-istuntoon, koska en kyennyt nielemään ruispuuroa. Toivottavasti sitä ei enää pakoteta koululaisille.

9 kommenttia »

RSS feed for comments on this post. TrackBack URI

  1. Olen muutaman kerran syönyt muskekalarenkaita. Minua ne eivät sivistäneet mutta herkullisia olivat.

  2. Ne mustekalarenkaat joita minä olen syönyt olivat mauttomia, kumisia öljäkkeitä. Taitaa olla niin, että monesti herkullisuus tai herkuttomuus on ihan kokista kiinni.

  3. Kokista toki, mutta myös syöjän mieltymyksistä. En tiedä noista mustekalartenkaista, pitäisi kai joskus maistaa.

  4. Kumimaisia öljäkkeitä? Minun syömäni olivat ihanan rapeiksi paistettuja ja maistuivat vaikka miltä. En kylläkään alunperin pistänyt niitä suuhuni vapaaehtoisesti kun pelkäsin niiden olevan samanlaisia limalönttejä kuin simpukat joita oli kerran pakko niellä pomon kotona.

  5. Mutta simpukat ne vasta maistuivatkin hyviltä kun olin ensimmäistä kertaa niitä nielemässä. Slurpsis. Ja etanat paljolla valkosipulilla. Herkkua. Mutta ne mustekalat tosiaan olivat varmastikin huonosti tehtyjä tai vanhoja tai molempia. Sellainen seuraus niiden syönnillä kuitenkin oli etten niitä ole sen jälkeen suuhuni laittanut.

  6. Ja minä en enää ikinä niele yhtään simpukkaa. Etanaa voisin ehkä joskus varovasti maistaa. Ehkä.

  7. Intissä aikoinaan muuten oli ruoka, jota kutsuimme kumikalaksi. Oikeaa nimeä en muista, mutta mustekalan kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä. Nimensä mukaisesti se oli sitkeähkö.

    Etanaa ja simpukaa olen joskus maistellut. Kumpikaan ei aiheuttanut suurta elämystä suuntaan eikä toiseen.

  8. Voi, elämä on niin täynnä kaikkea dramaattista! En kaipaa sen kaiken kukkuraksi mitään järkyttäviä ruokaisia elämyksiä. On ihaninta vain tylsästi ravita itsensä rauhassa.

  9. Arkiruokailussa on helppous valttia, mutta välillä tekee mieli panostaa makuelämykseen. Se tosin edellyttää sen verran käsityötä, ettei ihan joka viikko viitsi.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.
Entries ja kommentit feeds.

%d bloggers like this: