Tuntematon Tuntematon

sunnuntai, helmikuu 8, 2009 12:19 | Kategoria(t): kirjallisuus, teatteri | 5 kommenttia
Avainsanat:

Olen nyt katsonut Areenasta liki puoli tuntia Kristian Smedsin Tuntematonta sotilasta. Piti pysäyttää välillä, jotta saisin vetää henkeä. Tällainen Tuntematon on minulle ennestään tuntematon. Kansallisteatteriin ei ole tullut mennyksi sitä katsomaan. Tokkopa sinne tosin olisi vielä päässytkään. Teatterisalissa teos olisi luultavimmin melko toisenlainen kuin tietokoneen ruudulla.

Se toinen Tuntematon, se Väinö Linnan kirjoittama, on minulle läpeensä tuttu. Olen nähnyt sen muutamaankin kertaan Pyynikin kesäteatterissa ja muutamassa muussakin teatterissa. Muistan kuulleeni siitä oopperasovituksenkin, puhumattakaan sekä Laineen että Mollbergin elokuvaversioista. Viimeksimainitusta pidän enemmän, koska se on uskollisempi Linnan tekstille. Sitä en edes osaa arvioida, montako kertaa olen nuo filmit nähnyt, saati sitten romaanin lukenut, myös sen sensuroittoman Sotaromaanin.

Yleensäkin tämäntyyppinen teatteri-ilmaisu ei minuun helposti kolahda. Olen nimittäin sikäli vanhanaikainen, että pidän tarinan kertomisesta realistisesti ja kronologisessa järjestyksessä.  Henkilöhahmoja ja tapahtumia mielivaltaisesti sekoittamalla välitetään katsojalle aivan kokonaan toinen tarina. Tässä näytelmässä on kyllä Linnan henkilöitä ja kohtauksiakin, mutta viitekehysten hajottaminen muuttaa tarinaa niin paljon, että tuntuu kohtuuttomalta enää mainitakaan Linnaa sen kirjoittajana.

En osaa ainakaan vielä sanoa, olisiko Smedsin tarina helpommin sulatettavissa, jos en katsoessani koko ajan ajattelisi alkuperäistä Tuntematonta. Samasta syystä minuun ei lainkaan kolahtanut aikoinaan Turkan Seitsemän veljestäkään. Olin jo liian tottunut näkemään sen perinteiseen tyyliin esitettynä.

Kyllä tällä Smedsinkin Tuntemattomalla epäilemättä ansionsa on. Siinä on esimerkiksi jopa camp-huumoriksi luokiteltavia oivalluksia. Muumimammahahmon viuhahtaminen lavalla esityksen alussa oli jopa sympaattinen. Samaa en voine sanoa lopussa odotettavissa olevasta ampumakohtauksesta enkä tiedäkään, miten sen katsomisesta tulen selviämään. Kodinkoneiden kuorten murskaaminen teatterilavalla ei mielestäni sekään aivan hyvän maun rajoissa ole.

Ryhdyn nyt katsomaan eteenpäin. Ehkä kerron sitten tarkemmin, muuttuiko vaikutelmani esityksen edetessä ja jos, niin mihin suuntaan.

Edit: Olen päässyt puolivälin paikkeille. Henkilöhahmojen, kohtausten ja repliikkien sekoittaminen häiritsee vieläkin, mutta saatan vielä ennen loppua oppia ajattelemaan tätä omana tarinanaan.

Edit: Toisella puoliajalla Smedsin tarina toki onnistui jäsentymään erilleen Linnan Tuntemattomasta. Loppupuolella en enää edes joka kerta kiinnittänyt huomiota alkuperäisrepliikkeihin. Ja olihan tässä paljon ainesta: esimerkiksi yleisön laulatuskohtaus oli suorastaan riemukas. Taitaa vain olla niin, että tämän päivän teatteriyleisö ei edes osaa vanhojen kapinalaulujen sanoja. [Lisäys: 40 vuotta sitten Pyynikillä olisi osannut, mutta siellä niitä lauluja ei laulatettu.]

Tässä on paljon sulatettavaa. Täytynee katsoa vielä uudestaankin. Harmi, ettei esitys ole Areenassa nähtävissä kauempaa.

Kaiken kaikkiaan varsin absurdi viritys, mutta sitähän on tämän päivän Suomikin. En edes tiedä, ovatko maa ja kansa hullumpia kuin johtajansa vai päinvastoin.

Aika velikultia!

5 kommenttia »

RSS feed for comments on this post. TrackBack URI

  1. Jep, jep tänne kelpaa se vanha venäläinen sananlasku ”без пол литрa не поимеш” eli suoralla suomen kielella ”ilman puolta litraa et kyllä ymmärrä höläsen pöläysta”

  2. Saataa ollakin juuri siinä vika: olisi varmaan pitänyt juoda viinaa katsoessa. Sen ehdin vielä ensi viikolla tekemäänkin, kun tämä on lauantaihin saakka Areenassa.

  3. Katsoin tuon tänään Areenan pikkuruudulta. Pidin aikamoisen paljon. Kyllähän se tarina sinänsä on jo tuttu kirjasta ja vanhasta leffaversiosta, mitä sitä samanlaisena toistamaan, kun voi mennä pinnan allekin ja sekoittaa vähän vesiä. Homman loppuessa tuli hyvin vahvana tunne, että teatteriin tosiaankin pitäisi päästä taas pitkästä aikaa – eli kundit oli tehneet jotain totaalisen oikein🙂

  4. Minä sentään näen tämän (ja muunkin Areenan tarjonnan) VLC-playerillä täysikokoisena näyttönä, jossa kuvanlaatu on huomattavasti parempi kuin vanhassa analogitelkkarissa. Mutta onhan se salissa toki toinen asia. Toisaalta taas tässä taltioinnissa on sellaisia kuvakulmia, joita katsomossa puolestaan ei näe. Pitää varmaan vertailun vuoksi raahata itsensä kansalliseen.

    Kyllä mulle pikkuhiljaa tuo esitys avautuu. Mutta pitikö sen otsikkona olla juuri Tuntematon sotilas? Yhtä hyvin saman sanoman olisi voinut välittää vaikka otsikolla Haistakaa te paska koko valtiovalta. Olisi ehkä mennyt helpommin perillekin.

  5. Minusta kyseisen produktion nimeäminen Tuntemattomaksi sotilaaksi oli sensaation tavoittelua ja varma keino saada katsojat teatteriin. Mutta onko vain romaanin juonta ja henkilöiden nimiä löyhästi hyväkseen käyttävä teos todella Tuntemattoman versio? Jos nimi olisi ollut vaikka ”Kommentteja nyky-maailman väkivaltaan Tuntemattoman läpi nähtynä” tai jotain muuta todenmukaisempaa, katsojia ei olisi ollut tässä määrin.

    Minusta Smedsin versio ei häpäissyt ”pyhiä arvoja”,niin kuin on väitetty, vaan oli yksinkertaisesti monotonista, huonoa teatteria, jossa ei ollut rytmiä ja henkilöohjausta. Henkilöhahmot sulautuvat yhteen ja ne ilmaisivat samaa raivoa kaikki, kun taas Linnan romaanissa esim. Rokan raivo siivilöityy ovelan huumorin läpi, Lehdon raivo on kolmesti kirkastettua teräsraivoa ja Honkajoen raivo viime kädessä älyllistä, ironian ja absurdiuden kautta purkautuvaa. Smedsin henkilöt olivat kaikki samoja ja kyllästymiseen asti SAMALLA TAVALLA raivoisia.

    Samalla Smeds menettää Linnan romaanin yhden humaanin sanoman: ihminen VOI säilyä ihmisenä sodassakin – ja aseveljeys on ainutlaatuinen side miesten välillä, tätä sodankäynyt isänikin on aina sanonut. Ne ihmiset, joiden isät, sedät ja enot olivat sodassa, tietävät, että ne miehet eivät olleet mitään puolihirviöitä ja tappokoneita, niin kuin ilmeisesti liikaa amerikkalaisia sotaelokuvia ja sotapelejä katselleet nuoret luulevat.

    Ja jos Linnan romaanista riisuu henkilöhahmojen erot ja dynamiikan, ei oikein mitään jää jäljelle – paitsi rahastus ja sensaatio.

    Minusta esitys oli palikkamainen ja alleviivaava, rautalangasta väännettiin asioita, mutta silti esim. Koskelan hahmoon liittyvä historiallinen konteksti jäi yleisölle avaamatta – sitä ei suinkaan tehnyt se, että yleisö pantiin väkisin laulamaan Punakaartilaisen marssia. Taiteentekijöiden kannattaisi ottaa huomioon se, että nuoremman polven historiatietoisuus on todella ohutta, veikkaan että suurin osa yleisöstä ei edes tiennyt laulun taustoista.

    Minusta teoksesta käytävä keskustelu on ollut sensuuntaista, että jos haluat olla moderni ja valistunut ihminen, kehu Smedsin työtä, jos haluat näyttää ajastasi jääneeltä ja vanhanaikaiselta, moiti sitä.

    Lopuksi: olin kyllä myös aika pettynyt näyttelojäntöihin, minusta ne eivät olleet mitenkään erikoisia, sori vaan!

    Kyllä varmaan esitys sanoi jotain nykyaikaisen väkivallan muodoista, siitä, miten helppoa on veretön täsmätappaminen etäältä tai miten entisaikainen ”pyhä” isänmaallisuus on degeneroitunut tyhjänpäiväiseksi jääkiekkohurraaisänmaallisuudeksi.

    Mielenkiintoista oli se, että lotat eivät saaneet kunnianpalautusta tässäkään proggiksessa, vaan heidät esitettiin miesten seksileluina, Linnan romaanin puhdasotsainen naishahmo, venäläinen nuorisoliittolaisnainen
    mukaanluettuna. Mutta sehän sopii Smedsin teokseen, joka haluaa näyttää nykymaailman Tuntemattoman läpi nähtynä. Nimittäin nykynainenhan vetää huoran asuun perinteisesti kuuluneet roiskeläpät, verkkosukat ja korsetit juhlimaan lähtiessään ja monen yläasteikäisen tytön haaveissa on seksitanssijan ammatti.

    Mutta liikaa yleisönkosiskelua ja rautalankaa ja palikoita. Tunsin, että minua aliarvioitiin.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.
Entries ja kommentit feeds.

%d bloggers like this: