Jäinen seinä

sunnuntai, kesäkuu 28, 2009 4:04 | Kategoria(t): runous | 4 kommenttia

Rappukäytävässä kulkee,
sisään astuu, oven sulkee.
Turvallinen, tuttu tupa,
siellä riittää oma lupa.

Itsellensä panee rajat,
nukkuma- ja syömäajat.
Ahkeroi kun tehdä jaksaa,
lukee postin, laskut maksaa.

Vaikka joskus muita tapaa,
periaatteessa on vapaa.
Ketään lähelle ei päästä,
suojanaan on seinä jäästä.

Rajoitteensa itse tietää,
itse seuraukset sietää.
Siihen saakka säilyy pouta,
kun ei sula mielen routa.

Pahaa kellekään ei soisi
eikä tunteentuskaa toisi.
Voimallinen tunteenhuuma
jäätä sulattais, ois kuuma.

Edit: Tekijän oikeudella korjasin hiukan tekstiä jälkikäteen. Koska kyseessä on kaunokirjallinen teos, jätin hyvästä blogitavasta poiketen korjauksen merkitsemättä.

4 kommenttia »

RSS feed for comments on this post. TrackBack URI

  1. Onpa osuva runo. Mistä löysit, vai onko oma?

    Minun kohdallani alku menisi – Pihalla kulkee ….

    ja kolmas säe olis minun jätettävä pois.

    Loistava.

  2. Ehjä runo, jonka sisältö aukeaa minulle varmasti eri tavalla kuin olet sen mielessäsi kokenut. Sanat ja kieli ovat veikeitä välineitä, jokainen lukija saa olla omien ajatustensa tulkki ja asiantuntija.

    Jääseinä on hyvin kuvaava sanana, sen läpi voi nähdä, mutta se muodostaa kylmän vankilan, jonka kalterit soivat jäisinä huiluina ja pohjoistuulen yltyessä luultavasti urkuina vongahdellen. Voiko olla vapaa, jos on esteitä liikkua ajatuksellisesti läpi jäisen seinän, saati konkreettisesti pistää se jäänmurskaimeen tai sulattaa se omalla lämmöllään?

    Jokainen mieltää käsitteen vapaus hyvin eri tavoin. Esimerkiksi minun vapauteni on kuumaa kultaa suonissani, ulkopuolisten asioiden järjestystä ja vastineeksi sisäistä lentoa yli muurien, ali aitojen, läpi kosmoksen, ajan ja yleisten käsitysten. Kaikkeahan ei kukaan näytä muille, mutta itselleen voi avata loputtoman kuvakavalkadin ja sanamarssin, jolle ei loppua näy.

    Äkillinen tunteen huuma… niin, se huuma on yleensä hetkellistä paloa eikä ns. kestävää kehitystä.

    Jep, jep, näinhän tuota runoasi tulkitsin ja lensinkin sen avulla omiin ajatuksiini. Aikamoinen aikamatka!

  3. Valmis rockruno

  4. Kyseessähän on tietenkin kaunokirjallinen teos, jonka mahdolliset yhtymäkohdat reaalisen elämän kanssa ovat satunnaisia. Jokainen sen tulkitsee tietysti omalla tavallaan ja löytää siitä ehkä aivan omia yhtymäkohtiaan.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.
Entries ja kommentit feeds.

%d bloggers like this: