Ensimmäinen kuukävely

sunnuntai, elokuu 26, 2012 15:57 | Kategoria(t): henkilökohtainen, historia | Jätä kommentti
Avainsanat: , , ,

Ensimmäisenä ihmisenä Kuussa kävellyt Apollo 11n komentaja Neil Armstrong kuoli eilen. Yleisradio kyselee asian tiimoilta henkilökohtaisia muistoja ensimmäisestä kuukävelystä. Niinpä ryhdyin kaivelemaan muistiani, kun siellä vielä on kaiveltavaa.

Vaikka Suomessa oli aamuyö, katsoimme suoraa tv-lähetystä neljästään isän, äidin ja yökylässä olleen pikkusiskoni kummitädin kanssa. Systereitä ei herätetty: ilmeisesti eivät halunneet. Vanhemmat tuskin olisivat ainutkertaista kokemusta heiltä muusta syystä kieltäneet. Nuorin sisaristani olikin vasta neljävuotias.

Herätyskello oli jo ajoissa soimassa ja kahvia keitettiin useampiakin pannullisia. Odottaa pitikin kauan, sillä etukäteen ilmoitettuna aikana ei suinkaan ollut vielä kuukävelyä nähtävissä. Sen sijaan studiontäysi asiantuntijoita Pertti Jotunin johdolla selitti kansalle, mikä merkitys koko asialla oli. Sen osan ohjelmasta olisi hyvin voinut jättää pois tai näyttää jossain muussa yhteydessä.

Pitkän odotuksen jälkeen astronautit sitten tulivat näkyviin, ja Armstrong lausui kuuluisat sanansa (”That’s one small step for (a) man, one giant leap for mankind.”). Pakollisiin kuvioihin kuului tietysti myös puhelu presidentti Richard Nixonilta. Jompikumpi astronauteista (en muista, oliko se Armstrong vai Aldrin) sanoi, että on suuri kunnia puhua presidentin kanssa. Muistan ajatelleeni, että kunnia on pikemminkin Nixonin puolella.

Jälkikäteen ajatellen mustavalkoisessa televisiolähetyksessä senaikaisella sateliittitekniikalla oli varsin vähän nähtävää. Jos vastaava tapahtuma olisi tänään nähtävissä, en ainakaan panisi sen takia herätyskelloa aamuyöllä herättämään. Muutoinkin katsoisin tapahtumaa ehkä vain siinä tapauksessa, että ei ole parempaakaan tekemistä.

Silloin spekuloitiin, että Kuussa käymisestä tulisi niin tavallinen asia, että sinne vielä meidän elinaikanamme järjestettäisiin turistimatkoja. Eipä ole tullut, mutta ei ole väliksikään.

Mainokset

R.I.P. Pentti Linnosvuo

perjantai, elokuu 6, 2010 17:21 | Kategoria(t): henkilökohtainen | 3 kommenttia

Olympialaisissa kaksi kertaa kultaa ja kerran hopeaa voittanut Pentti Linnosvuo on kuollut 77-vuotiaana. Kaikki me kerran kuolemme, mutta tämä uutinen koskettaa minua, koska elämäni polku risteytyi Linnosvuon kanssa kerran kauan sitten.

Elokuussa 1965, muutamaa päivää ennen kahdeksatta syntymäpäivääni, loukkaannuin vakavasti liikenneonnettomuudessa. Syy oli omani: juoksin varomattomasti silloisen Porvoontien, nykyisen Itäväylän, yli pysäkillä seisovan bussin takaa. Pentti Linnosvuolla ei ollut mitään mahdollisuutta havaita autonsa eteen säntäävää pikkupoikaa.

Linnosvuo toimitti minut onnettomuuspaikalta Herttoniemen ensiapuasemalle, josta minut lähetettiin Auroran sairaalaan. Siellä makasin pari viikkoa. Toivuin ihmeen kaupalla vammoistani, joita tässä en ryhdy luettelemaan.

Sairaalassa ollessani Pentti Linnosvuo kävi pariinkin kertaan minua tervehtimässä ja oli myöhemminkin yhteydessä perheeseeni. Hän oli aidosti kiinnostunut tervehtymiseni edistymisestä. Onnettomuus oli suuri järkytys molemmin puolin.

Itselläni on tapaamisistamme lämpimät muistot. Pentti Linnosvuo oli suuri urheilija ja lämminsydäminen ihminen. Otan osaa hänen omaistensa ja läheistensä suruun.

Lepää rauhassa, Pentti-Setä!

Keräilyerä

torstai, tammikuu 15, 2009 11:58 | Kategoria(t): henkilökohtainen | Jätä kommentti
Avainsanat:

Kävin tänään lähikaupassa ostoksilla. Se ei ollut alunperin tarkoituksena, sillä eilen raahasin ostarilta noin 20 kiloa kaikkea tarpeellista, millä oli tarkoitus pärjätä ensi viikkoon. Alepasta piti kuitenkin mennä hakemaan keräilyerä eli kaikkea sitä, mitä eilen unohdin ostaa.

Kaikkein kriittisin tilanne oli kahvisuodatinpapereissa, joilla olisin hyvässä tapauksessa pärjännyt ehkä huomiseen. Se onkin juuri sellainen tuote, mikä ei helposti muistu mieleen viikoittaisen kaupassakäynnin yhteydessä, koska 200 pussin pakkaus riittää muutamaksi kuukaudeksi. Yhtä ja toista muutakin tarpeellista eilen unohdin; kassi painoi kotiin kävellessäni yllättävän paljon ja maksettavaakin kertyi (pullohyvitystä huomioimatta) seitsemän euroa ja prosentit päälle.

Yksi tuote kannatti kyllä raahata eilen ostarilta. Kahdeksankiloinen olutlaatikko maksoi S-Marketissa 17 euroa ja rapiat. Se samainen laatikko samaa olutta olisi niinikään HOK-Elannolle kuuluvassa Alepassa maksanut 22 euroa ja risat. Tienasin siten raadannallanni viisi euroa. Kun vaivalloinen kävelyni ostarilta kotiin kesti 20 minuuttia, oli tuntipalkkani kuormajuhdan työstä 15 euroa. Ei se tämän päivän työmarkkinoilla liene kaksinenkaan palkka, mutta kelpaa kyllä, jos parempaa ei saa.

Nyt pitäisi kotona olla kaikkea tarpeellista sen verran, että ennen ensi viikolle suunniteltua asiointi- ja kauppareissua ei tarvitse mistään murehtia. Ensi viikolla pyrinkin sitten välttämään keräilyeriä.

Vanhuus tulossa

keskiviikko, tammikuu 14, 2009 2:57 | Kategoria(t): hölmöily, henkilökohtainen, terveys | 4 kommenttia

Kävin hetki sitten keittiössä hakeakseni toisen kupin kahvia. Muuten meni hyvin paitsi että unohdin kaataa kahvia kuppiin ennen kuin ryhdyin huuhtomaan kannua. Neljäsosakupillisen kahvia sain kuitenkin pelastetuksi. Onneksi kaadoin kahvia viemäriin  ennen kuin laskin kannuun vettä.

Taitaa olla vanhuus tulossa. Tai sitten olin vain väsynyt ja ajatuksissani.

Säädytön ja siistimpi joulutervehdys

tiistai, joulukuu 23, 2008 14:38 | Kategoria(t): henkilökohtainen | 5 kommenttia
Avainsanat:

Näistä joulutervehdyksistäni kukin voi valita itselleen makunsa ja mieltymystensä mukaisesti vain tuon yllä olevan siivomman version tai sitten myös tuon kieli poskella tehdyn tuosta alhaalta. Jos suhteesi jouluun on vakava, niin älä katso videota!

Pukki hunningolla

Pukki ei taida jaksaa lähteä lahjuksia jakamaan, koska pukki on hiukan väsynyt. Mutta pukilla on hauskaa. 🙂

Pitääkö jonkun loukkaantua?

torstai, marraskuu 13, 2008 23:06 | Kategoria(t): hölmöily, henkilökohtainen, turvallisuus | 2 kommenttia
Avainsanat:

Viimeisessä saunavuorossa on se hyvä puoli, että ei tarvitse aivan sekunnilleen lähteä pois, kun kerran kukaan ei ole tulossa seuraavalle vuorolle. Meidän talossa ilmeisesti kuitenkin ajatellaan, että sekuntiakaan ylimääräistä ei saunamaksulla pidä saada. Tänään nimittäin saunan valot sammuivat sekunnilleen klo 22.00 vuoroni päättyessä.

Onneksi olin ehtinyt pakata kassini ja panna housut jalkaan. Olin juuri istumassa pukuhuoneen penkillä ja sitomassa kengännauhoja, kun meni säkkipimeäksi. Kassin, pyyhkeen ja avaimeni löysin käsikopelolla.

Tuollainen sähkökellosysteemi on tietenkin siinä mielessä hyvä, että kiuas sammuu aikanaan, mutta valaistuksen liittäminen keskitettyyn järjestelmään on perseestä. Sähkökellon toiminnassa olen vuosien varrella havainnut huomautettavaa ja siitä on aiheutunut kirjeenvaihtoa isännöitsijätoimiston kanssa. Varsinkin keväinen ja syksyinen kellonsiirto tuntuu aiheuttavan ongelmia saunomiseen. Se on usein keskeytynyt ennenaikaisesti.

En osaa arvioida, kuinka paljon lisäkustannuksia siitä voisi aiheutua, jos viimeisellä vuorolla saunova jättäisi valot yöksi sammuttamatta. Sen kuitenkin tiedän, että ne eivät olisi murto-osaakaan siitä, mitä maksaisi rahassakin mitattuna yksikin vakava onnettomuus, joka aiheutuu valojen odottamattomasta sammumisesta. Puhumattakaan nyt siitä, että ihmishenkiä ja terveyttä ei voi rahassa mitata.

Sähkökello on sammuttanut valot sekä löylyssä ollessani että shampoo hiuksissa, tänään siis kengännauhoja sitoessani. Ei luulisi olevan ylivoimaisen vaikea asia irrottaa valaistus automaatiosta ja asentaa pukuhuoneeseen katkaisijat, joiden avulla saunoja voisi manuaalisesti sytyttää ja sammuttaa valot. Pitääkö jonkun polttaa itsensä kiukaassa tai liukastua saippuaan ennen kuin se tehdään?

Onnea Markulle!

perjantai, syyskuu 19, 2008 1:27 | Kategoria(t): henkilökohtainen | 2 kommenttia
Avainsanat: ,

Myllypurolainen kansalaisaktivisti ja eläkkeelle lähtökuopissa malttamattomasti potkiskeleva Markku Hämäläinen täyttää tänään kunnioitettavat 60 vuotta. Merkkipäiväänsä Markku viettää järjestötyön merkeissä valmistautuen huomiseen Myllypuro-päivään. Markun tapaa varmimmin huomenna klo 10-14 Myllypuron kirkolla.

Parhaat onnittelut täältä naapurilähiön puolelta! Ja päivän tunnelmaan kuuluva laulu tulee tässä.

Kurkistan huomiseen

perjantai, elokuu 29, 2008 21:34 | Kategoria(t): henkilökohtainen, musiikki | Jätä kommentti
Avainsanat:

Tässä on Fredmanin epistola numero 23. En pane sitä tähän satunnaisesta syystä, vaikka Bellmannia diggaankin. Tämä on ennustus huomisaamun tunnelmiin.

En sairasta kuppaa

tiistai, huhtikuu 29, 2008 2:05 | Kategoria(t): henkilökohtainen, huumori, terveys | Jätä kommentti
Avainsanat: ,

Joku on viimeksi kuluneen vuorokauden aikana päätynyt lukemaan tätä blogia guuglaamalla ”Larkon kuppa”. Tulkoon nyt varmuuden vuoksi kerrotuksi, että minä en sairasta kuppaa enkä tietääkseni mitään muutakaan veneeristä sairautta eli sukupuolitautia. Kupasta olen kyllä pariin kertaan kirjoittanut, mutta en siis omastani.

Blogisynttäri

tiistai, tammikuu 1, 2008 0:26 | Kategoria(t): blogosfääri, henkilökohtainen | 1 kommentti

Juuri nyt tämä blogi täyttää yhden vuoden. Aloitin tässä paikassa 1.1.2007 klo 00.26, vaikka ensimmäinen postitus näyttää siltä, että olisi tehty uudenvuoden aattona klo 22.26. En nimittäin vielä ollut vaihtanut kellonaikaa oletuksena olevasta Greenwichin ajasta Suomen normaaliaikaan.

Ensimmäisen vuoden aikana tein 337 postitusta. Sivunnäyttämisiä oli niukasti yli 21.000. Se ei ole paljon, mutta jotain sentään. Joku tänne näköjään on eksynyt.

Kun blogin toinen vuosi juuri tällä hetkellä käynnistyy, kiitän kaikkia, jotka ovat jaksaneet havaintojani lukea. Erityinen kiitos kaikille niille, jotka ovat kommentoineet ja kertoneet olevansa samaa tai eri mieltä kanssani.

Jatketaan samaan malliin! Hyvää Uutta Vuotta!

Seuraava sivu »

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.
Entries ja kommentit feeds.