Löysäläisen laulu

torstai, marraskuu 24, 2011 6:55 | Kategoria(t): runous | Jätä kommentti

Maantietä matkaa
kirjaton, karjaton mies.
Kruununkin kyyti
liika ois hälle kenties,
outoja hälle on
isänmaa, kotipaikka ja lies,
puolue, perhe ja muu,
verot, verka, velka ja ies.

Kuntahan, yhteiskuntahan
kuulumaton,
huonoin hän kansalaisista
kaikista on,
ellei hän kuulunekin
elon varmemman valtiohon,
jonka lie linnat ja maat
liki taivahan auringon.

Mutta hän laulaa! Kuulkaa,
hän kulkeissaan
hyräelee hymysuin
kuin virsiä vierahan maan.
On sanat sekavat. Soi
sorasointuja lauluistaan,
mutta ne näin huminoi
korpehen kohisevaan:

Vei elon viima mun kukkani.
Jäljelle jäi vain työ
päivien päättymätön,
sydäntuskani talvinen yö.
Järjestykää, nolot järjet,
tai Taivahan leimaus lyö:
Miekkoinen nainen ja mies,
ens syksynä leipää ken syö.

Vaan mua naurattaa,
mua itkettää iki, ain,
heikkous heltymätön
sanan, vapauden vainoajain.
Minkä he mahtavat?
Pikkuisen piinata vain,
pitkittää, mikä on
kuitenkin täyttymys lain.

Ken? Kuka haastaa?
Tie, elo, totuus ja työ.
Ympäri tauti ja talvi
ja nälkä ja köyhyys ja yö.
Sentään ma, ah, häpeäisin
häntä, ken leipäänsä syö,
kun isän, äidin ja lapsen
ja kullankin kuolema lyö.

Ah, rakas, rakkahin!
Vieläkö kuulet sa mua?
Murheeni huutaa
kuin kaukaista huhuilua.
Muistelen Sua
kuin kaukaista kadotettua.
Tuntoni, tuskani määrää
nyt kauas, kauas mun Sua!

Mutta ne vaikka jo vie
minut aallonkin ankaran taa,
missä mun lempeni, lauluni
korkea on kotimaa,
minkä ne mahtavat?
Konsana korkeimpaa
eivät ne nähneet.
Eivätkä nähdä ne saa.

Maantietä matkaa
kirjaton, karjaton mies.
Maan vai taivahan laps?
Tai helvetin hehkuun on ties!
Outoja sulle kun on
isänmaa, kotipaikka ja lies,
puolue, perhe ja muu:
on sulla sun itsesi ies.

Eino Leino

Mainokset

Saksa on paska maa

perjantai, Touko 6, 2011 19:59 | Kategoria(t): runous, urheilu | Jätä kommentti
Avainsanat:

Saksa on paska maa,
kun Jellonaa ahdistaa.
Välillä uskokin horjui,
vaan Vehanen voiton torjui.
Satan kaatuu huomenissa.
Jellona on latingissa.

Jäinen seinä

sunnuntai, kesäkuu 28, 2009 4:04 | Kategoria(t): runous | 4 kommenttia

Rappukäytävässä kulkee,
sisään astuu, oven sulkee.
Turvallinen, tuttu tupa,
siellä riittää oma lupa.

Itsellensä panee rajat,
nukkuma- ja syömäajat.
Ahkeroi kun tehdä jaksaa,
lukee postin, laskut maksaa.

Vaikka joskus muita tapaa,
periaatteessa on vapaa.
Ketään lähelle ei päästä,
suojanaan on seinä jäästä.

Rajoitteensa itse tietää,
itse seuraukset sietää.
Siihen saakka säilyy pouta,
kun ei sula mielen routa.

Pahaa kellekään ei soisi
eikä tunteentuskaa toisi.
Voimallinen tunteenhuuma
jäätä sulattais, ois kuuma.

Edit: Tekijän oikeudella korjasin hiukan tekstiä jälkikäteen. Koska kyseessä on kaunokirjallinen teos, jätin hyvästä blogitavasta poiketen korjauksen merkitsemättä.

Jyrkkä kyllä

lauantai, Touko 16, 2009 22:14 | Kategoria(t): runous | 2 kommenttia

Vastaan kysymykseen myöntävästi,
vaikk’en kuullut kysymystä.
Tuskin luotaantyöntävästi
valmistellaan yllätystä.

Mulle kuuluu täysi vastuu,
siitä, että jalat kastuu.
Ymmärrys ei ehkä yllä,
mutta vastaan: jyrkkä kyllä!

Leinoa aamutuimaan

lauantai, Touko 9, 2009 10:01 | Kategoria(t): kirjallisuus, runous | 1 kommentti
Avainsanat:

Kun ei yöllä ollut harrastusta mennä nukkumaan, niin tulin lueskelleeksi runoutta. Eino Leinon kootuista teoksista sattui silmään kokoelma Tähtitarha. Se on kirjoitettu 99 vuotta sitten, mutta ironia puree hyvin vielä tänäpäivänäkin.

Koska en löytänyt haluamiani runoja netistä, josta ne olisi saanut tähän kopioimalla enkä laiskuuttani myöskään viitsinyt niitä itse kirjoittaa, lukaisin kolme runoa nettikameran edessä. Noissa kolmessa on juuri sellaista ivaa, joka mainiosti sopii harmaan ja sateisen Eurooppa-päivän aamuun.

Päivän Leino

tiistai, marraskuu 18, 2008 3:37 | Kategoria(t): kirjallisuus, runous | Jätä kommentti
Avainsanat:

Koska Koillisen kanssa oli puhetta mm. Eino Leinosta, täytyy iltarunoksi tietenkin valita Leinoa. Valinta on helpompi sanoa kuin tehdä, koska Leinon tuotanto oli lievästi sanoen laaja.

Kun hallussani on yli 1500-sivua käsittävä kaksiniteinen Eino Leinon runojen kokoomateos, en ryhdykään valitsemaan vaan avasin ensimmäisenä käteen sattuneen niteen satunnaisesta kohdasta eli tässä tapauksessa sivulta 1314. Sieltä löytyi Sydämen itku, joka muuten sisältyy myös Gutenberg-projektissa olevaan tekstitiedostoon eli ei tarvinnut kirjoittaa sitä tähän käsin.

Eino Leino:
SYDÄMEN ITKU

Yövyin ma salolle yksin,
kaksin kapsahdin hereille,
näin ma vienon vierelläni,
kumppanin kupehellani.

Tuota tutkin, tunnustelin;
»Lienetkö tytär Tapion,
sinipiika sielun synkän?»

Kuulin kuiskaeltavaksi:
»Lienen onnesi unelma,
kauneus kadottamasi,
runo kerkeän kesäsi,
vaiva rinnan vanhenevan.»

Itkin kauan katkerasti.

Päivän Salo

tiistai, marraskuu 11, 2008 0:20 | Kategoria(t): kirjallisuus, runous | Jätä kommentti
Avainsanat: , ,

Valitsin iltarunoksi pienen pätkän Arvo Salon legendaarisesta Lapualaisoopperasta.

Me parlamentin puhdistamme tarhat,
kun käyneet on ne kettufarmiksi.
Me presidentin karkoitamme harhat,
hän suosii kansanvaltaa kansan harmiksi!

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, liitän tähän kuvasarjan kettufarmin puhdistamisesta. Lähtötilanne on tämä:

Ensin pestään ja huuhdotaan:

Lopuksi vielä lingotaan:

Päivän Neruda

sunnuntai, marraskuu 9, 2008 17:12 | Kategoria(t): kirjallisuus, runous | 2 kommenttia
Avainsanat:

Tiuskin Perillisen luona oli juuri puhetta Pablo Nerudasta. Tai siis pikemminkin hatarasti muistamastani runosta joka voi olla Nerudan kirjoittama tai sitten jonkun muun. Muistini on edelleen hyvä, mutta ikääntyessään valikoivaksi muuttunut.

En pikaetsinnällä löytänyt tuota muistelemaani runonpätkää enkä edes tietoa siitä, onko se peräisin Nerudan kynästä. Sen sijaan löysin runonpätkän, joka takuulla kuuluu hänen kokelmaansa Canto General:

Piispa kohotti kätensä,
torilla paloivat kirjat
hänen pienen Jumalansa nimeen,
savuksi muuttuivat vanhat
hämärän ajan koettelemat lehdet.

Eikä palaa taivaasta savu.

Nimitänkin täten tuon Piispan päivän Nerudaksi.

Kevään merkki

torstai, huhtikuu 26, 2007 19:47 | Kategoria(t): blogosfääri, runous | Jätä kommentti
Avainsanat: ,

Varmaakin varmempi kevään merkki on se, että lätkän MM-kisat ovat alkamassa. Tässä vaiheessa on tietenkin hyvä olla täynnä vankkumatonta jellonauskoa, ruotsintappamisen meiningistä nyt puhumattakaan! Onhan ne sinikeltaiset värit huomenna jäällä kompuroivan aneemisen Ukrainankin peliasussa.

Juhan ja minun aikanaan aktiivisestikin pyörittämä herjablogi on ollut valitettavan pitkään unohduksissa. Panin sinne nyt pienen avausherjan. Saapa nähdä, intoutuvatko vanhat herrat kisojen vanhetessa herjailemaan.

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.
Entries ja kommentit feeds.