Kultaiset kädet tarvitsevat tekemistä

lauantai, heinäkuu 20, 2013 11:48 | Kategoria(t): työelämä, viro | 2 kommenttia
Avainsanat: , ,

Jos jollakulla on tiedosssaan esim. pienimuotoinen rakennus-, korjaus- tai remonttirojekti tai jotain sen kaltaista ja sen toteuttamiseen tarvitaan taitavaa ja luotettavaa mestarimiestä, lähipiirissäni olisi sellainen mestari. Uskallan lämpimästi suositella häntä henkilökohtaisen kokemuksen ja tuttavuuden nojalla.

Kyseessä ei ole mikään Kalevipoika vaan arvostettu ammattimies, jolla on ns. kultaiset kädet. Näitä käsiä olisi nyt mahdollisuus kohtuullista korvausta vastaan saada käyttöön Suomessa tehtävää urakkaa varten. Rahallisen korvauksen lisäksi olisi tarvis myös säädyllistä majoitusta työn ajaksi.

Muuten, mestarin sydän sykkii intohimoisesti eläinten ja niiden oikeuksien puolesta ja hän tulee erinomaisesti toimeen kaikenlaisten eläinten kanssa.

Välitän mielelläni neuvottelukontaktin ja tarvittaessa autan kielellisen yhteisymmärryksen ylläpitämisessä. Ja kuten Facebookin puolella kysyttäessä vastasin, saa tietoa vapaasti kertoa eteenpäin jokainen, joka haluaa 🙂 Samoin kiitän kaikkia niitä, jotka jo ovat levittäneet tai kertoneet minulle hyviä vihjeitä.

Tarvitsen lisää työtä

maanantai, maaliskuu 21, 2011 23:49 | Kategoria(t): työelämä | Jätä kommentti

Työ ei ole ihmiselle samalla tavalla välttämätön hyödyke kuin vaikkapa ilma, vesi ja ravinto eli sen puutteeseen ei suorastaan kuole. Jos työ olisi herkkua, herrat tekisivät sen itse eikä tavalliselle kaduntallaajalle jäisi työtä lainkaan. Monelle sitä tosin ei riitäkään, mutta se on tässä yhteydessä toinen juttu.

Laiskanakaan ei ole pitkän päälle hyvä olla. Se nakertaa henkistä terveyttä, jos aikansa kuluksi ei keksi mitään henkevää tekemistä. Lisäksi tässä maailmassa on asiat järjestetty sikäli keljusti, että yhtiövastikkeet, sähkö- ja muut laskut on maksettava ja kaupasta ostettava syömistä ja juomista. Valtaenemmistö meistä rahoittaa tällaiset tarpeet tekemällä työtä.

Henkisessä terveydessäni ei ainakaan omasta mielestäni ole keskimääräistä suurempaa vikaa, mutta välttämättömien materiaalisten tarpeiden rahoittamiseksi tarvitsen vieläkin enemmän työtä tehdäkseni kuin sitä juuri tällä hetkellä on. Tyypillisenä etätyöläisenä on netti minulle luonteenomainen kanava etsiä työtehtäviä ja tätä tarkoitusta varten käynnistinkin jo jonkun aikaa sitten verkkosivuston osoitteessa larko.planet.ee. Jotta Suomessakaan olevat potentiaaliset toimeksiantajat eivät jäisi tarjoamistani palveluista tietämättömiksi, lisäsin sinne tänään suomenkielisen sivun.

En pane ollenkaan pahakseni, jos tuota verkko-osoitetta levitetään eteenpäin. Suomenkielisellä sivulla olevan Facebookin tykkäysnappulan klikkaamisesta tulen suorastaan iloiseksi. Onpas minua helppo ilahduttaa!

Otan toki kiitollisuudella vastaan muidenkin kanavien kautta tulevia työtarjouksia. Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollan kuin Ellun kanat.

Syrjäytyneiden pitkäaikaistyöttömien kiusaamisesta

sunnuntai, maaliskuu 20, 2011 16:18 | Kategoria(t): työelämä | 5 kommenttia
Avainsanat:

Sakari Timonen kirjoitti eilen blogissaan tuttuun terävään tyyliinsä pitkäaikaistyöttömien hyväksikäytöstä ilmaisena pakkotyövoimana:

Päivän Karjalainen kirjoitti ylistävän kokosivun artikkelin Honkalampi-säätiön järjestämästä työvalmennuksesta työttömille. Kyse on siis siitä, että pelkästään työttömyydestä kärsiviä kuntoutetaan ja valmennetaan työelämään teettämällä heillä ilmaista työtä. Tätä ei nimenomaan mainittu, mutta juuri siitähän tässä työvalmiuksen kehittämisessä on kysymys.

Kysymys on nimenomaan ilmaistyövoiman välittämisestä, jota on perusteltua kutsua myös orjakaupaksi. Työnantaja saa työntekijän käskytettäväkseen maksamatta mitään vastiketta. KELA maksaa ”valmennettavalle” täydestä työpanoksesta työmarkkinatuen lisäksi yhdeksän euron kulukorvauksen työpäivältä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla työtön saattaa hyvinkin jäädä työn ilosta pakkasen puolelle, koska työmatkat maksavat ja työpäivän aikana pitää myös syödä jotain.

Lähtisitkö itse useaksi kuukaudeksi töihin yhdeksällä eurolla päivässä? Työttömällä ei juuri ole valinnanvaraa, koska ”valmennuksesta” kieltäytymisestä seuraa työmarkkinatuen menetys ja jo muutenkin pienen toimeentulotuen leikkaus. Samat sanktiot seuraavat siitä, jos ”valmennusjaksoa” ei syystä tai toisesta jaksa lusia loppuun.  Näin ollen pakkotyöstä puhuminen on tässä yhteydessä perusteltua.

Blogikirjoituksen pohjalta käytiin eilen Sakun Facebook-seinällä vilkas keskustelu, joka laajeni koskemaan myös muita työttömiin kohdistettavia pakkotoimia. Tämä postitus perustuukin pitkälti Sakun blogipostituksen lisäksi tuossa FB-keskustelussa esitettyihin ajatuksiin, sekä minun että muiden.

Honkalampi-säätiö välitti viime vuonna 1080 työtöntä ilmaistyövoimaksi yrityksille. Näistä vain 160 työllistyi yrityksissä pakkovalmennuksen jälkeen. Firmojen kannalta ei olekaan mielekästä palkata työntekijöitä pysyvään työsuhteeseen käyvällä palkalla, koska työvoimaa saa ilmaiseksikin.

Orjamarkkinoiden lisäksi tässä mättää se, että näillä konsteilla myös merkittävästi kaunistellaan työllisyystilastoja. Kun yli vuoden työttömänä ollut ensin joutuu vaikkapa puoleksi vuodeksi 9 euron keikalle, kuluu puolitoista vuotta siihen, kun hän seuraavan kerran rumentaa olemassaolollaan pitkäaikaistyöttömien tilastoja. Varsin mukavaa poliitikoille, jotka voivat kehua vähentäneensä tilastoitua pitkäaikaistyöttömyyttä.

Samaa sarjaa ovat myös simputuskoulutukset. Koulutukseen hakeminen on pakollista työmarkkinatuen menettämisen ja toimeentulotuen leikkaamisen uhalla. Erityisesti keski-ikäisille ja vanhemmille on turhauttavaa ja nöyryyttävää istua kursseilla kuuntelemassa, kuinka nulikkaikäiset ”kouluttajat” kertovat suurinakin viisauksina asioita, jotka ”koulutettaville” ovat yleisen elämänkokemuksen kautta itsestään selviä. En tunne ketään, joka näillä kursseilla olisi oikeasti oppinut jotain sellaista, mikä olisi ollut työllistymisen kannalta hyödyllistä. Ja minä sentään olin kaksi vuotta suuren itähelsinkiläisen työttömien yhdistyksen puheenjohtaja. Sinä aikana ehdin nähdä ja kuulla kymmeniä ellen satoja kertomuksia tosielämästä.

Koulutuksen nimellä järjestetään jos jonkinlaisia työelämän alkeet -kursseja, elämäsi kuntoon -kursseja, työnhakukursseja ja mitä lieneekin vielä muuta höpöhöpöä. Siitäkö muka työttömyys johtuu, etteivät aikuiset ihmiset osaa hakea töitä? Erään keskustelijan mukaan ”Lapinlahdella jollakin työttömien aktivointikurssilla oli keruutettu käpyjä muovikorvoon silmien ollessa peitettynä”.

Koulutuspalvelut ostetaan verovaroilla konsulttifirmoilta. Firmoille kurssit ovat laatuun ja panostukseen nähden hyvä tulonlähde.  Hömppäkoulutuksen järjestäminen on merkittävä liiketoiminnan ala. Siellä esiintyvää hyvävelikorruptiota kannattaisi tutkia suurenuuslasilla.

Taloudellisesti ja sosiaalisesti ihmisen asema ei ”työvoimapoliittisen toimenpiteen” kohteena olemisesta tosiasiallisesti parane. Joillekin voi olla lyhytaikaista hyötyä päivärytmiin kiinni pääsemisestä ja sosiaalisista kontakteista, mutta vastapainoksi aiheutuu turhautumista siitä, että sirkuksen päätyttyä työtön on taas samassa pisteessä, josta liikkeelle lähdettiin.  Pitkäaikaistyöttömyyden kierteestä on äärimmäisen vaikeaa irrottautua, useimmille se on käytännössä mahdotonta.

Pahimmillaan systeemi jopa häiritsee omaehtoista työllistymistä tai suorastaan estää sen. Olipa sitten kyse keikkatöistä tai työsuhteeseen pääsemisestä, edellyttää työn saaminen mahdollisuutta näyttää osaamistaan avoimilla markkinoilla ja tämä tapahtuu tyypillisesti tekemällä pieniä urakoita. Se ei kuitenkaan laillisesti ole mahdollista, koska pienikin itse hankittu ansiotulo katkaisee työmarkkinatuen kuukaudeksi tai kahdeksi. Tätä ei työttömän likviditeetti yksinkertaisesti kestä.

Varsin kuvaava on erään Sakun seinällä keskusteluun osallistuneen kertomus. Hän oli työttömänä ollessaan onnistunut itse hankkimaan itselleen työpaikan. Ei olisi pitänyt. Työttömyystoimistossa leviteltiin käsiä ja voivoteltiin, että mitenkäs tämän meidän suunnitelman nyt käy. Häntä heiluttaa koiraa eli byrokratia on tärkeämpi kuin sen väitetty tavoite eli työn hankkiminen työttömälle.

Tämä oli omalla kohdallani yksi painavimmista syistä muuttaa pois Suomesta. Vaikka täällä etelänaapurissa ei ole sosiaaliturvaa juuri lainkaan, eivät täällä viranomaiset myöskään estä minua markkinoimasta todellista osaamistani ja hankkimasta toimeentuloa sieltä, mistä sen voi saada. Parempi on elää niukemminkin vapaana kuin olla harakkana tervatulla aidalla, jossa pyrstö tarttuu kiinni, kun nokan saa repäistyä irti ja päinvastoin.

Pakkotyön ja simputuskoulutuksen lisäksi yrityksillä on myös mahdollisuus ottaa palvelukseen palkkatuen avulla työllistettyjä määräaikaiseen työsuhteeseen. Se on jo vähän asiallisempaa, kun työstä sentään maksetaan palkkaa, vaikkakaan ei kovin kummoista. Toki tämä tukityöllistäminenkin pitkällä aikavälillä vääristää markkinoita ja polkee palkkatasoa, mutta ei se sentään ole yhtä räikeää kuin 9 euron pakkotyö.

Palkalliset työllistämisjaksot jopa kartuttavat ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa, mutta systeemi on tehty niin kieroksi, että pelkästään palkkatuella työllistymisen avulla ei ole mahdollista saada riittävästi ansiosidonnaista kerrytetyksi. Työllistämisjaksojen väliin jää juuri niin paljon aikaa, että kertymisjakson alkupäässä hankittu työssäoloaika ehtii vanhentua ennen kuin työssäoloehto täyttyy ja avoimilta työmarkkinoilta syrjäytyneen on äärimmäisen vaikeaa päästä sinne takaisin ansiosidonnaista kartuttamaan.

Palkkatuki edistää kaksien työmarkkinoiden syntymistä, avoimien ja tuettujen. Nämä työvalmennukset ja muut vippaskonstit sen sijaan suorastaan hipovat ihmisoikeusrikoksen rajoja, jolleivät niitä ylitäkin. Voisi kuvitella, että ammatiliitot panisivat tälle kehitykselle kynsin ja hampain hanttiin, mutta niitä kiinnostaa tosiasiassa kahden kerroksen väestä vain se yläkerran porukka, joka on tyypillisissä työsuhteissa tai saa ansiosidonnaisia etuuksia.

Olen jo kauan kutsunut entisiä työvoimatoimistoja (nykyisin työ- ja elinkeinotoimistoja) työttömyystoimistoiksi, koska ne tosiasiassa eivät edistä työnsaantia vaan hallinnoivat työttömyysbyrokratiaa ja kohdistavat pakkotoimia työttömiin. 1970-luvulla ne vielä aidosti välittivät työpaikkoja ja tekivät tosissaan työtä työttömien työllistämiseksi avoimilla työmarkkinoilla. Silloin tosin Tasavallan Kekkonen kutsui sitä kansalliseksi hätätilaksi, että työttömiä oli murto-osa nykyisestä määrästä. Silloin ei myöskään ollut samanlaista rakenteellista työttömyyttä kuin nykyisin.

Keskustelussa esitettiin niinkin radikaali ehdotus, että nämä toimistot säästömielessä lakkautettaisiin. Sitä kannattaa ainakin harkita. Työttömyyskassat ja KELA voisivat ehkä paljon pienemmillä resursseilla hoitaa asiallisen osan työttömyystoimistojen tehtävistä.

Työttömyysbyrokratialle ja siinä ohessa myös perustoimeentulolle olisi joka tapauksessa syytä tehdä jotain ja pian. Nykyjärjestelmästä hyötyvät tavalla tai toisella kaikki muut paitsi syrjäytyneet pitkäaikaistyöttömät, joiden auttamiseksi systeemi teoriassa on olemassa. Työttömyys ilmiönä ja työttömät ihmisinä työllistävät merkittävän määrän byrokraatteja julkisella sektorilla ja konsultteja, ”kouluttajia” ynnä muita yrittäjiä yksityisellä sektorilla. Heidän leipänsä jatkuvuuden  kannalta ei luulisi olevan viisasta kiusata työttömiä hengiltä.

Samoista asioista olen kirjoittanut tässä blogissa aikaisemminkin: Tekeekö työ vapaaksi 7.12.2008 ja Hyvää päivää kirvesvartta 27.1.2009.

Edit: Sakari täsmentää asiaa tänään uudessa blogipostituksessaan.

 

 

 

 

Viinaa työttömille!

tiistai, maaliskuu 10, 2009 12:12 | Kategoria(t): työelämä | Jätä kommentti

Työssä käyvien suomalaisten kerrotaan tekevän työtään kuin olisivat humalassa. Koska tätä iloa ei suoda työttömille, olisi oikeus ja kohtuus, että valtio avustaisi heitä viinanostossa.

Tekeekö työ vapaaksi?

sunnuntai, joulukuu 7, 2008 16:34 | Kategoria(t): työelämä | 6 kommenttia

Osmo Soininvaara pohdiskelee lyhyesti työn olemusta lähtien Linnan Pohjantähden sitaatista ”Jos työ olisi herkkua herrat tekisivät sen itse”.

Tuo vanha sananlasku on nyt toteutunut. SAK-laisen väen työaika lyhenee lyhenemistään ja akavalaisen pitenee. Olemme siirtyneet mielenkiintoiseen tilanteeseen, jossa “herrat” tekevät enemmän työtä kuin “duunarit”.

Tuo paradoksaalinen tilanne koskee nähdäkseni nimenomaan palkkatyötä. Kun sitä ei riitä kaikille tasapuolisesti, syntyy uusi luokkajako sen pohjalta, ketkä saavat osallistua palkkatyöhön ja ketkä eivät. Osmo toteaa aivan oikein, että tavarat ja palvelut tulisivat kyllä tuotetuksi, vaikka työntekoon käytetty kokonaisaika olisi nykyistä pienempi. Palkkatyön vähentäminen ei välttämättä heikentäisi elintasoa.

Protestanttiseen työetiikkaan kuuluu jostain syystä myös sellainen käsitys, että palkkatyön ulkopuolella tehtävä työ ei ole työtä ollenkaan, vaikka olisi itsessään arvokasta ja jopa yhteiskunnallisesti hyödyllistä. Palkkatyön ulkopuolella voi puuhastella mielekkäästi ja tuottaa myös yhteiskunnallista lisäarvoa. Vapaaehtoistyöhön osallistuminen, sairaan omaisen hoitaminen tai vaikkapa blogin kirjoittaminen on työtä sekin, vaikka siitä ei makseta palkkaa eikä se tuota tekijälleen yhteiskunnallista arvostusta.

Työ tekee vapaaksi” on protestanttiseen kultuuriin kuuluva fraasi, jonka päälle natsit sittemmin heittivät oman synkän varjonsa. Mutta tekeekö palkkatyö vapaaksi ja jos tekee, niin tekeekö vain palkkatyö vapaaksi? Ideaalitilanne lienee sellainen, jossa ihminen tekee ominaisuuksilleen sopivaa ja mielekkääksi kokemaansa työtä juuri niin paljon, että hänelle jää riittävästi aikaa levätä sekä seurustella perheensä tai ystäviensä kanssa.

Toteutuuko ideaalitilanne palkkatyössä? Onko täysin mahdotonta, että ihminen voisi päästä lähelle ideaalia perinteisen palkkatyön ulkopuolella? Onko ainoastaan perinteisessä työsuhteessa kuukausipalkkaa vastaan tehtävä työ arvokasta? Kuinka tärkeää on raha, jos sitä ei oikeasti tarvitse paljon?

Kun ”herrat” nyt pyrkivät omimaan palkkatyön itselleen ja duunarit pitävät omastaan kynsin hampain kiinni, syntyy sikäli perverssi tilanne, että monet väsyttävät itsensä loppuun tehden hampaat irvessä joissain tapauksissa turhaakin työtä palkkansa eteen. Samaan aikaan työttömyysviranomaiset kiusaavat vaikeasti palkkatyöhön sijoittuvia ikääntyviä pitkäaikaistyöttömiä ”aktivointitoimenpiteillä”, jotka pahimmassa tapauksessa häiritsevät palkkatyön ulkopuolella tehtävää mielekästä ja yhteiskunnalle hyödyllistä työtä.

Pakkoaktivoinnista ei voi kieltäytyä, koska siitä seuraisi armotta taloudellisia sanktioita. Näin siitäkin huolimatta, että työtön saattaa olla kiitettävän aktiivinen jo omilla toimillaan, jotka sitäpaitsi parhaimmassa tapauksessa saattavat johtaa palkkatyöllistymiseen mielekkäissä tehtävissä. Vaikka niin ei kävisikään, tuottaa moni työtön omaehtoisesti yhteisölle huomattavaa lisäarvoa, olkoon sitten rahassa tai jossain muussa suureessa mitattavaa.

Perinteistä palkkatyötä tekemällä tuskin rikastuu. Parhaassa tapauksessa se voi vapauttaa rahahuolista ja samalla antaa tekijälleen tyydytystä. Olisi kuitenkin korkea aika tunnustaa myös työsuhteiden ulkopuolella tehtävä työ työksi ja sallia siitäkin tunnettavan tyydytystä. Sitä perinteistä kun ei enää kaikille riitä ja herrat tekevät sen vähän, mitä tehtäväksi jää.

Ette osaa muuta kuin verottaa

sunnuntai, lokakuu 26, 2008 1:34 | Kategoria(t): työelämä | Jätä kommentti
Avainsanat:

Lisääntyvä työmatkustelu on tuonut mukanaan uuden pseudo-ongelman: verottaja haluaa osansa työnantajan maksamista lentomatkoista kertyvien bonuspisteiden käyttämisestä yksityismatkailuun. Veronmaksajien ja elinkeinoelämän etujärjestöt pitävät tätä turhana pilkunnussimisena: lentopisteiden seuranta tulisi työnantajille kalliimmaksi kuin pisteiden todellinen arvo ja valtion kannalta kyseessä on marginaalinen saamatta jäävä verotulo.

Kun jo eilen otin tähän pari kannaottoa edesmenneeltä Irwiniltä, sopii hyvin, että annan hänen lausua postuumisti mielipteensä myös tästä lentobonusten verottamisesta.

Kyllä kusettaa

maanantai, lokakuu 20, 2008 21:21 | Kategoria(t): työelämä | 2 kommenttia
Avainsanat:

On se inhottavaa, jos ei kuselle pääse silloin, kun kusettaa. Esimerkiksi bussikuskit eivät voi kuseskella aivan milloin tahansa. Kööpenhaminassa 11 bussilinjan kuljettajat ovat olleet päivän lakossa, koska kusitaukojen väli on liian pitkä. Enimmillään on kuljettaja joutunut tekemään työtä tauotta jopa viisi tuntia.

Asia on vakava ja vain minun sairas mielikuvitukseni assosioi tämän uutisen sen kanssa, mitä voi tapahtua, jos meneekin kuselle silloin, kun kaverit väittävät, että kusettaa. Ohessa Unisten Nukkujien kertomus aiheesta.

Työ vaarantaa henkisen terveytesi

maanantai, syyskuu 22, 2008 9:36 | Kategoria(t): terveys, työelämä | 4 kommenttia
Avainsanat:

Mitähän ulkomaalaiset meistä ajattelevat? Tätähän täällä Suomessa on iät ja ajat pähkäilty. Nyt se tiedetään: kyttyrää tykkäävät, paitsi ruotsalaiset ja venäläiset, mutta niitähän ei lasketa.

Mahtaisiko Suomen heikohkolla imagolla olla jotain tekemistä sen seikan kanssa, että Suomi on työpaikkakiusaamisen Euroopan mestari? Kun joka viides kertoo kokeneensa työpaikkakiusaamista, niin silloin vähintään joka viidennen täytyy olla työpikkakiusaaja. Usein kiusaajia on enemmän kuin yksi eli siis suurinpiirtein puolet työelämässä olevista on tavalla tai toisella osallisena työpaikkakiusaamisessa!

Laajamittainen kiusaaminen kertoo siitä, että työelämässä on jotain pahasti pielessä. Kiusaaminen on oire työelämän kroonisesta sairaudesta. Ei kiusaajillakaan hyvin mene. Jos työ olisi mielekästä ja työpaikan henkinen ilmapiiri kunnossa, niin tuskin tunnettaisiin tarvetta purkaa omaa pahaa mieltä työtovereihin.

Työssä käyminen näyttää olevan vakava uhka mielenterveydelle. Siksi se pitäisikin kieltää lailla. Vähintäänkin on ripustettava työpisteisiin varotuskylttejä: ”Palkkatyö on haitallista terveydelle.” ”Työ vaarantaa henkisen terveytesi.” ”Duuni tekee dorkaksi.”

Urapeilin hömppätesti

lauantai, syyskuu 20, 2008 16:51 | Kategoria(t): testit, työelämä | 8 kommenttia
Avainsanat:

Tiia on tehnyt Urapeilin ammatinvalinnan testin ja saanut tulokseksi ammatin, jossa jo valmiiksi on. Kokeilin siis minäkin, mutta joudun toteamaan, että tuo testi ei tiedä mitään. Sitä osasin jo aavistella testin aikana, kun vastaan tuli useita kysymyksiä, joihin oli vaikea löytää sopivaa vastausvaihtoehtoa.

Tulos meni niin pahasti poskelleen, etten viitsi edes haukkua koko hömppätestiä. Ne, jotka minut tuntevat, lienevät samaa mieltä, että minusta ei koskaan missään tapauksessa tule hammashoitajaa, terveydenhoitajaa, sosiaalityöntekijää tai lastentarhanopettajaa.

Kraanat vaihtoon

keskiviikko, helmikuu 13, 2008 16:43 | Kategoria(t): työelämä | 6 kommenttia

Helena ja Sun äitis kirjoittavat putki- ja sähkömiesten ammattien arvostuksesta. Palkkaa noissa hommissa saadaan vähintään riittävästi ja tekijöistä on huutava pula. Maalla on putkiasennuksia jonotettu jopa vuosiakin.

Meidän talossa tehdään tänään ja huomenna saniteettitöitä. Kiinteistöyhtiön viikko sitten lähettämän tiedotteen mukaan asumismukavuuteni tulee kaikin mahdollisin tavoin kohentumaan, kun suihkuletkut ja kraanansuuttimet vaihdetaan. Vuototarkastuksiakin piti tehtämän.

Koska minulla oli tänään pilvin pimein kaupungilla hoidettavia asioita, en sattunut juuri sillä hetkellä olemaan kotona, kun minun luonani käytiin. Noin silmämääräisesti arvioiden olisin ehkä itsekin onnistunut nuo suuttimet ja ruiskuletkun vaihtamaan, vaikka yleisesti ottaen olenkin varsinainen poropeukalo. En tiedä, mitä se vuototarkastus sisällään piti, mutta silmämääräisesti sanoisin, että kraanani eivät vuoda.

Kaupasta tullessani näin näitä korkeasti koulutettuja vuototarkastajia ja letkunvaihtajia pihalla ja rappukäytävässä. Totesin, että koko porukka on tuotu tätä hommaa tekemään Ruotsista, ruotsalaisia kaikki tyynni. Ilmeisesti lähempää ei löytynyt pätevää henkilöstöä tähän työhön.

Ei siinä mitään, EU-aikana työ ja palvelukset liikkuvat yli rajojen ja niistä piittaamatta, siinä ei ole nurisemista. Mutta pitääkö ihan Ruotsista saakka tuoda ryhmä putkimiehiä tekemään hommaa, joka minun käsittääkseni ei edellytä minkäänlaista ammattitaitoa? Tai sitten tässä on jotain niin viisasta, että minun ymmärrykseni ei siihen riitä.

Menen nyt suihkuun todetakseni, kuinka asumismukavuuteni koheni. Pitää siinä uudessa suihkuletkussa joku juju olla; ehkä se selviää kokeilemalla.

Seuraava sivu »

Pidä blogia WordPress.comissa.
Entries ja kommentit feeds.