Äänestääkö vanhus vai vaaliavustaja?

keskiviikko, 14 maaliskuun, 2007 21:42 | Kategoria(t): demokratia, moraali, vaalit | Jätä kommentti
Avainsanat: alzheimer, dementia

YLE:n uutisissa kerrottiin epäilystä, että Pohjanmaalla olisi painostettu vanhusta muuttamaan mieltään kotiäänestyksen yhteydessä. En tietenkään ota tapaukseen kantaa. Yleisesti lienee selvää, että suomalaiset vaalivirkailijat ovat rehellisiä, ammattitaitoisia ja omaavat erittäin korkean moraalin sekä kunnioituksen äänestäjän tahtoa kohtaan.

Minulla on omakohtaista kokemusta dementoituneen vanhuksen äänestämisestä vuoden 2003 eduskuntavaaleissa. Alzheimerin tautia sairastava äitini asui jo silloin dementikkojen palvelukodissa, jossa äänestämistä ei kuitenkaan ollut järjestetty. Suurin osa asukkaista oli jo siinä määrin dementoituneita, että heidän kohdallaan vaalioikeuden käyttäminen olisi epäilemättä mennyt vahvasti farssin puolelle. Olisi ollut aiheellista kysyä, kuka oikeastaan äänestää: vanhus vai vaaliavustaja.

Koska äitini oli vielä suhteellisen virkeä, ja minulla oli tietoa hänen edelliskertaisesta äänestämisestään, sovimme palvelukodin johtajan kanssa, että vien äidin postiin äänestämään, jos hän sitä haluaa. Kun kysyin äänestyshaluja, kysyi äiti, onko se NN vielä ehdokkaana. Se kun on niin mukava ja reilu nainen, niin sitä kyllä äänestäisi. Kun olin tämän mielipiteen osannut ennakoida, otin taskustani sen samaisen N:n vaalimainoksen ja kerroin, että tämmöisellä numerolla on häntä mahdollisuus äänestää.

Teimme iltapäiväkävelyn ruuhkaisaan äänestyspostiin, jossa vaalilipun saaminen sujui vaivattomasti. Samoin ei ollut mitään ongelmaa siinäkään, että minä toimin vaaliavustajana. Äiti ei olisi nimittäin kyennyt kirjoittamaan ymmärrettävää numeroa vaalilippuun.

Äänestyskopissa sitten äiti ei ihan heti ymmärtänyt, että juuri nyt ollaan äänestämässä. Muistutin, miksi täällä ollaan ja kysyin, haluaako hän edelleen äänestää samaa ehdokasta. Tuossa vaiheessa äidin tilannetaju parani sen verran, että hän ilmaisi edelleen haluavansa äänestää NN:ää. Ilman pitempiä seremonioita kirjoitin numeron lappuun ja suoritimme loput äänestystoimet.

Kun tuota jälkikäteen ajattelen, ja nimenomaan tämän Pohjanmaan tapauksen valossa, niin varmasti tuossa vaalitilanteessa neljä vuotta sitten toteutui dementoituneen vanhuksen tahto, ja äänestysmahdollisuuden järjestämättä jättäminen olisi ollut suorastaan kansalaisoikeuksien loukkaus. Toisaalta olisin hyvin voinut kirjoittaa lappuun minkä tahansa numeron, esimerkiksi sen ehdokkaan, jota itse äänestin. Se olisi kuitenkin ollut äärimmäisen moraaliton teko. Vaikka en varmasti olisi siitä kiinni jäänyt, vaivaisi se itseäni loppuikäni.

Nyt äitini on sekä fyysisesti että henkisesti niin paljon huonommassa kunnossa, että olisi mielestäni moraalitonta tyrkyttää hänelle äänestämistä. Hänen kestosuosikkinsa ei ole ehdollakaan, mutta vaikka olisikin, niin äiti ei enää ymmärrä, mitä vaalit ja äänestäminen tarkoittavat. Hänen äänestyttämisensä olisi mielestäni tässä vaiheessa parlamentaarisen demokratian pilkkaamista.

Kuten sanottu, en halua kommentoida tuota Pohjanmaan tapausta, kun en oikeastaan tiedä siitä mitään. Oman kokemukseni valossa tulee vain mieleen, että olisikohan siellä jätetty loppuun saakka miettimättä, onko vaaleihin osallistuminen enää ratkaisu, jonka vanhus kykenee tekemään? En tiedä, voi olla jostain muustakin kysymys.