Totta vai tarua Karjalasta?

keskiviikko, 22 elokuun, 2007 15:32 | Kategoria(t): historia, suomi, venäjä | 5 kommenttia
Avainsanat: karjala

Kalle Kniivilä tarkastelee Kainuun Sanomien (15.8.2007 ja 16.8.2007) Karjala-uutisoinnin taustoja ja päätyy tulokseen, että kyseessä lienee uutisankka:

Men om man inte utgår ifrån att också Finlands före detta president, utrikesminister och Moskvaambassadör ingår i samma konspiration, får man nog medge att det här handlar om en äkta tidningsanka.

Kalle toteaa, että Kainuun Uutiset ei ilmoita lähteikseen muita kuin Jaakko Blombergin, joka kuitenkin jo ensimmäisen jutun ilmestymispäivänä YLE:lle ja STT:lle antamissaan lausunnoissa kiisti tietävänsä mitään väitetystä Koiviston salaisesta työryhmästä. Julkisuudessa asian ovatkin kiistäneet suurin piirtein kaikki, joilta mediat ovat älynneet kysyä. Esimerkiksi entinen Moskovan suurlähettiläs Heikki Talvitie sanoo Hbl:ssä:

Jag hör nu för första gången att Karelen erbjudits oss. Med 99 procents säkerhet kan jag därför säga att uppgiften inte stämmer. En procent kan vi spara för den möjligheten att förhandlingar fördes trots att ingen upplyste ambassadören om det. – Spekulationerna om vad Koivisto gjorde för Karelen och vad han kunde eller borde ha gjort är bara spekulationer och känns inte fruktbara.

Vilhelm Konnander sen sijaan tuntuu epäilevän, että asiassa olisi voinut olla perää, mutta Suomessa halutaan perinteiseen tyyliin vaieta hankalaksi koettu kysymys kuoliaaksi:

Perhaps, the right thing to do – instead of continued denial – would simply be to proudly confess that this was the only responsible thing to do given the historical circumstances. This would though not be in line with Finnish tradition, which perhaps is the reason why it is good that this affaire now comes out into the open. As Russia is returning to the past it parted with in 1991, Finland may need to part with a past it never totally left behind. As long as this is not the case, Finland will continue to walk a thin line in its relations with Russia.

Vilhelmin ajatuksenjuoksu on sikäli oikea, että asian voisi ihan hyvin julkistaa siinä tapauksessa, että siinä olisi perää. Ongelma on siinä, että jos kyseessä todella onkin ankka eikä salailu, niin millä sen pystyy niin vakuuttavasti todistamaan, että epäilystä ei jää? Kaikki ne, joiden pitäisi asiasta tietää, vakuuttavat uutisen perättömyyttä yhdestä suusta, mutta varmasti asian voisi todistaa vain siinä tapauksessa, että uutinen olisikin totta.

Gennadi Burbulis kuuluu niihin, joiden Venäjän puolelta pitäisi olla asiasta tietoinen, jos Karjala olisi ollut kaupan. Ei liene yllätys, että Burbulis kiistää asian YLE:lle antamassaan YLE:n välittämässä kommentissa:

Burbulis sanoo, ettei Venäjän johdosta kukaan eikä koskaan ole luvannut Suomelle Karjalaa takaisin. Hän arvioi väitteissä olevan kyse Suomen sisäisestä keskustelusta, mutta sanoo olevansa myös valmis haastamaan Kainuun Sanomat oikeuteen, jos hän arvioi, että lehti loukkaa Venäjän kansallista kunniaa.

Kansallisen kunnian loukkaaminen tosin ei liene Suomen lain mukaan rangaistava teko, Burbuliksen kunnian loukkaaminen sen sijaan olisi. Tuskin mahdollinen oikeudenkäyntikään vettäpitävästi selvittäisi itse uutisen paikkansapitävyyttä. Se kysymys taitaa jäädä itse kunkin henkilökohtaisen harkinnan varaan. En nimittäin usko, että todisteita mahdollisista osto- ja myyntineuvotteluista koskaan ilmenee riippumatta siitä onko niitä todellisuudessa käyty vai ei.