Kultaiset kädet tarvitsevat tekemistä

lauantai, heinäkuu 20, 2013 11:48 | Kategoria(t): työelämä, viro | 2 kommenttia
Avainsanat: , ,

Jos jollakulla on tiedosssaan esim. pienimuotoinen rakennus-, korjaus- tai remonttirojekti tai jotain sen kaltaista ja sen toteuttamiseen tarvitaan taitavaa ja luotettavaa mestarimiestä, lähipiirissäni olisi sellainen mestari. Uskallan lämpimästi suositella häntä henkilökohtaisen kokemuksen ja tuttavuuden nojalla.

Kyseessä ei ole mikään Kalevipoika vaan arvostettu ammattimies, jolla on ns. kultaiset kädet. Näitä käsiä olisi nyt mahdollisuus kohtuullista korvausta vastaan saada käyttöön Suomessa tehtävää urakkaa varten. Rahallisen korvauksen lisäksi olisi tarvis myös säädyllistä majoitusta työn ajaksi.

Muuten, mestarin sydän sykkii intohimoisesti eläinten ja niiden oikeuksien puolesta ja hän tulee erinomaisesti toimeen kaikenlaisten eläinten kanssa.

Välitän mielelläni neuvottelukontaktin ja tarvittaessa autan kielellisen yhteisymmärryksen ylläpitämisessä. Ja kuten Facebookin puolella kysyttäessä vastasin, saa tietoa vapaasti kertoa eteenpäin jokainen, joka haluaa :-) Samoin kiitän kaikkia niitä, jotka jo ovat levittäneet tai kertoneet minulle hyviä vihjeitä.

Kirottu captcha

sunnuntai, helmikuu 24, 2013 5:34 | Kategoria(t): blogosfääri, internet, sosiaalinen media | 2 kommenttia
Avainsanat: , ,

Zepa kirjoittaa spämmikommenttien suodattamisesta captcha-risuaidan avulla. Tämä tarkoittaa lyhyesti sanottuna sitä, että robottien generoimien roskakommenttien eliminoimiseksi kommentoijan on todistettava olevansa ihminen katsomalla kuvatiedostosta (kutsutaan nimellä captcha) kirjain- ja numeromerkkejä simuloivan risuaidan kuvaama merkkijono ja kirjoitettava se ennen kommenttinapin painamista. Robotti ei tähän pysty, mutta valitettavasti ei usein myöskään ihminen.

Minulle sattui hiukan aikaa sitten erittäin turhauttava kokemus eräässä foorumissa, jonka käyttäjäksi halusin rekisteröityä. En kertakaikkiaan kuitenkaan useasta yrityksestä huolimatta kyennyt kirjoittamaan merkkejä siten, että ne olisi hyväksytty ja rekisteröintini mennyt läpi. Ne captcha-jonot on tarkoituksella tehty mahdollisimman epäselviksi ja tässä iässä näkeminen ei muutenkaan ole niin hyvä kuin joskus muinoin.

Minun kannaltani asia oli erityisen kiusallinen siksi, että juuri tuossa foorumissa kirjoittamaan minua motivoi eräs potentiaalinen ansaintamahdollisuus. Muussa tapauksessa olisin epäilemättäkin viitannut koko foorumille risaisella kintaalla. Kyllähän internetissä riittävästi tilaa löytyy, johon tekstini mahtuu. Tavallisesti vältänkin sellaisia alustoja, joissa on tämä captcha-kiusaaja.

Ilmeisesti foorumissa oli osattu ennakoida ongelmia, koska koodin kanssa vaikeuksissa olevia kehotettiin lähettämään postia ylläpidolle. Mainiota, ajattelin ja kirjoitin kirjeen, jossa vakuutin, että en ole robotti sekä valittelin, etten siitä huolimatta kertakaikkiaan selviä tehtävästä. Kysyin kohteliaasti, voisiko ylläpito auttaa minua.

Seuraavana päivänä sain vastauksen, jossa tilannetta kohteliaasti pahoiteltiin, mutta samalla kerrottiin, että minua ei voida auttaa, koska foorumi on tehty valmisohjelmalla, jonka asetuksia ei voi muuttaa eikä siten myöskään kiertää captcha-koodia. No, mitähän varten sitten ylipäänsä kehotettiin ottamaan yhteyttä, jos on ongelmia?

Tässä nimenomaisessa tapauksessa ongelmani ratkesi tavalla, joka toimii, mutta en silti pidä siitä: koodin syötti sisään ystävällinen sekä itseäni nuorempi ja tarkkasilmäisempi lajitoveri. Periaatteenani on ,että internet on ihmisiä eikä robotteja varten ja vanhenevakin henkilö on ihminen. Captcha-koodit haluaisin koota koko netistä, pyörittää niistä jättiläismäisen pallon ja tunkea sen syvälle johonkin captchan kehittäjän ruumiinaukkoon.

Edellämainitussa Zepan postituksessa käsitellään samaa captcha-ongelmaa blogikommentoinnissa. Alustoista mainitaan erityisesti Blogger ja WordPress. Itse postituksen lisäksi suosittelen lukemaan myös kommentit, joissa asiasta käydään ansiokasta keskustelua.

Lisätuloa kumppanuusmarkkinoinnista

keskiviikko, tammikuu 30, 2013 13:12 | Kategoria(t): varkkomarkkinointi | 1 kommentti
Avainsanat: , , ,

Kumppanuus- eli affiliate-markkinoinnin avulla kellä tahansa on mahdollisuus hankkia nettisivuillaan, blogillaan. sähköpostilistoillaan tai vaikkapa sosiaalisen median verkostojensa avulla lisätuloja.Tuotto voi olla hyväkin, jos asiaan jaksaa panostaa ja työskentelee sen eteen johdonmukaisesti. Keskimääräisen blogaajan kannalta kyseessä useimmiten on kuitenkin kahvirahan luokkaa oleva lisäansio.

Tavallisesta nettimainonnasta kumppanuusmarkkinointi poikkeea sinä, että mainostajan maksama hinta perustuu tulokseen. Mainostajan ja julkaisijan välissä on affiliate-verkko, joka sopii asioista mainostajan kanssa. Arto Hasu on selittänyt konseptia perusteellisemmin.

Suomessa suhteellisen uusi affiliate-verkko on Pay4Results.eu. Sillä on tällä hetkelläkin useita Suomeen suunnattuja CPA-kampanjoita, joiden tuotto liidiä tai myyntiä kohden vaihtelee paristakymmenestä sentistä kymmeneen euroon. Julkaisijana päätät itse, mitkä mainokset haluat sivuillesi. Itsehän tiedät parhaiten, mistä lukijasi voisivat olla kiinnostuneita.

Jos haluat kokeilla kumppanuusmarkkinointia Pay4Results.eu:n verkossa, voit liittyä tässä. Jos liityt, pyydän, että käyttäisit nimenomaan tätä linkkiä.

Disclosure: Minulle saattaa koitua taloudellista hyötyä tämän postituksen seurauksena.

Schubakilla syyt ja seuraukset sekaisin

sunnuntai, marraskuu 4, 2012 11:33 | Kategoria(t): sosiaaliturva | Jätä kommentti
Avainsanat: , ,

En ole viitsinyt ottaa pultteja tästä ”perjantai-illan yksityisajattelusta”. Päätin olla reilu Schubakia kohtaan ja tutustua hänen ajatuksiinsa ilman ennakkoluuloja. Sen perusteella on todettava, että perjantaiajattelussa ovat syyt ja seuraukset menneet sekaisin.

Ei lapsia tehdä siksi, että saataisiin lapsilisää vaan päinvastoin. Nillä Lapsilisillä ei läheskään kateta lapsista aiheutuvia lisäkustannuksia, puhumattakaan siitä, että tienattaisiin viinarahaa. Lapsenteko ansaintamielessä on vahvasti miinusmerkkinen yritys.

Myös opintotuessa Schubakin syy/seuraus -logiikka ontuu. Opintotuki ei ole syynä siihen, että työnantajat aivan liian usein vaativat työnhakijoilta korkeampia tutkintoja kuin hommat edellyttäisivät. Se ei edes ole venyvien opiskeluaikojen syy: ei yliopistolla roikuta siksi, että saataisiin opintotukea. Valmistumista hidastaa se, että opintojen ohessa on käytävä töissä, jos ei halua velkaantua korviaan myöten.

Opintotuen poistaminen johtaisi siihen, että on pakko ottaa enemmän opintolainaa tai käydä entistä enemmän töissä. Opintoajat pitenisivät ja velkaantuminen lisääntyisi. Työnantajien koulutusvaatimuksiin toimenpiteellä ei olisi mitään vaikutusta.

En vieläkään ota pultteja, mutta suosittelen vastaisuudessa ennen perjantai-illan ajatusten julkaisemista käymään niiden logiikan uudestaan läpi maanataina, kun ei enää olla viihteellä. Lähetä-napin painaminen Facebookissa on niin kirotun helppoa, että usein unohdetaan ajatella ennen sitä.

Ensimmäinen kuukävely

sunnuntai, elokuu 26, 2012 15:57 | Kategoria(t): henkilökohtainen, historia | Jätä kommentti
Avainsanat: , , ,

Ensimmäisenä ihmisenä Kuussa kävellyt Apollo 11n komentaja Neil Armstrong kuoli eilen. Yleisradio kyselee asian tiimoilta henkilökohtaisia muistoja ensimmäisestä kuukävelystä. Niinpä ryhdyin kaivelemaan muistiani, kun siellä vielä on kaiveltavaa.

Vaikka Suomessa oli aamuyö, katsoimme suoraa tv-lähetystä neljästään isän, äidin ja yökylässä olleen pikkusiskoni kummitädin kanssa. Systereitä ei herätetty: ilmeisesti eivät halunneet. Vanhemmat tuskin olisivat ainutkertaista kokemusta heiltä muusta syystä kieltäneet. Nuorin sisaristani olikin vasta neljävuotias.

Herätyskello oli jo ajoissa soimassa ja kahvia keitettiin useampiakin pannullisia. Odottaa pitikin kauan, sillä etukäteen ilmoitettuna aikana ei suinkaan ollut vielä kuukävelyä nähtävissä. Sen sijaan studiontäysi asiantuntijoita Pertti Jotunin johdolla selitti kansalle, mikä merkitys koko asialla oli. Sen osan ohjelmasta olisi hyvin voinut jättää pois tai näyttää jossain muussa yhteydessä.

Pitkän odotuksen jälkeen astronautit sitten tulivat näkyviin, ja Armstrong lausui kuuluisat sanansa (”That’s one small step for (a) man, one giant leap for mankind.”). Pakollisiin kuvioihin kuului tietysti myös puhelu presidentti Richard Nixonilta. Jompikumpi astronauteista (en muista, oliko se Armstrong vai Aldrin) sanoi, että on suuri kunnia puhua presidentin kanssa. Muistan ajatelleeni, että kunnia on pikemminkin Nixonin puolella.

Jälkikäteen ajatellen mustavalkoisessa televisiolähetyksessä senaikaisella sateliittitekniikalla oli varsin vähän nähtävää. Jos vastaava tapahtuma olisi tänään nähtävissä, en ainakaan panisi sen takia herätyskelloa aamuyöllä herättämään. Muutoinkin katsoisin tapahtumaa ehkä vain siinä tapauksessa, että ei ole parempaakaan tekemistä.

Silloin spekuloitiin, että Kuussa käymisestä tulisi niin tavallinen asia, että sinne vielä meidän elinaikanamme järjestettäisiin turistimatkoja. Eipä ole tullut, mutta ei ole väliksikään.

Löysäläisen laulu

torstai, marraskuu 24, 2011 6:55 | Kategoria(t): runous | Jätä kommentti

Maantietä matkaa
kirjaton, karjaton mies.
Kruununkin kyyti
liika ois hälle kenties,
outoja hälle on
isänmaa, kotipaikka ja lies,
puolue, perhe ja muu,
verot, verka, velka ja ies.

Kuntahan, yhteiskuntahan
kuulumaton,
huonoin hän kansalaisista
kaikista on,
ellei hän kuulunekin
elon varmemman valtiohon,
jonka lie linnat ja maat
liki taivahan auringon.

Mutta hän laulaa! Kuulkaa,
hän kulkeissaan
hyräelee hymysuin
kuin virsiä vierahan maan.
On sanat sekavat. Soi
sorasointuja lauluistaan,
mutta ne näin huminoi
korpehen kohisevaan:

Vei elon viima mun kukkani.
Jäljelle jäi vain työ
päivien päättymätön,
sydäntuskani talvinen yö.
Järjestykää, nolot järjet,
tai Taivahan leimaus lyö:
Miekkoinen nainen ja mies,
ens syksynä leipää ken syö.

Vaan mua naurattaa,
mua itkettää iki, ain,
heikkous heltymätön
sanan, vapauden vainoajain.
Minkä he mahtavat?
Pikkuisen piinata vain,
pitkittää, mikä on
kuitenkin täyttymys lain.

Ken? Kuka haastaa?
Tie, elo, totuus ja työ.
Ympäri tauti ja talvi
ja nälkä ja köyhyys ja yö.
Sentään ma, ah, häpeäisin
häntä, ken leipäänsä syö,
kun isän, äidin ja lapsen
ja kullankin kuolema lyö.

Ah, rakas, rakkahin!
Vieläkö kuulet sa mua?
Murheeni huutaa
kuin kaukaista huhuilua.
Muistelen Sua
kuin kaukaista kadotettua.
Tuntoni, tuskani määrää
nyt kauas, kauas mun Sua!

Mutta ne vaikka jo vie
minut aallonkin ankaran taa,
missä mun lempeni, lauluni
korkea on kotimaa,
minkä ne mahtavat?
Konsana korkeimpaa
eivät ne nähneet.
Eivätkä nähdä ne saa.

Maantietä matkaa
kirjaton, karjaton mies.
Maan vai taivahan laps?
Tai helvetin hehkuun on ties!
Outoja sulle kun on
isänmaa, kotipaikka ja lies,
puolue, perhe ja muu:
on sulla sun itsesi ies.

Eino Leino

R.I.P. Arvo Salo

torstai, heinäkuu 14, 2011 11:41 | Kategoria(t): Uncategorized | Jätä kommentti

Suurta haikeutta tuntien otin toissapäivänä vastaan tiedon ystäväni, suuren sanasepon Arvo Salon poismenosta. Tämä on muistutuksena siitä, että nuoremmaksi emme enää tule. Arvo oli kuollessaan 79-vuotias.

Minulla oli ilo tavata Arvoa harvakseltaan 1980-luvun loppu- ja 1990-luvun alkupuolella. Olipa sitten kyseessä kevyt jutustelu tai kimurantti shakkipeli, oli tapaamisen päättyessä poikkeuksetta tunne, että vastavuoroisesti oli sekä saatu että annettu jotain oleellista. Tuskin on mahdollista olla lähempänä ystävyydentunnetta suunnilleen vanhempiensa ikäisen ihmisen kanssa.

Tässä yksi lukuisista Arvon mainioista sanoituksista:

R.I.P. Arvo!

Saksa on paska maa

perjantai, toukokuu 6, 2011 19:59 | Kategoria(t): runous, urheilu | Jätä kommentti
Avainsanat:

Saksa on paska maa,
kun Jellonaa ahdistaa.
Välillä uskokin horjui,
vaan Vehanen voiton torjui.
Satan kaatuu huomenissa.
Jellona on latingissa.

Suojattu: Satusetä

lauantai, huhtikuu 30, 2011 4:10 | Kategoria(t): kieli | Syötä salasanasi lukeaksesi kommentteja.
Avainsanat:

Tämä sisältö on suojattu salasanalla. Syötä salasanasi näyttääksesi sisällön:

Tarvitsen lisää työtä

maanantai, maaliskuu 21, 2011 23:49 | Kategoria(t): työelämä | Jätä kommentti

Työ ei ole ihmiselle samalla tavalla välttämätön hyödyke kuin vaikkapa ilma, vesi ja ravinto eli sen puutteeseen ei suorastaan kuole. Jos työ olisi herkkua, herrat tekisivät sen itse eikä tavalliselle kaduntallaajalle jäisi työtä lainkaan. Monelle sitä tosin ei riitäkään, mutta se on tässä yhteydessä toinen juttu.

Laiskanakaan ei ole pitkän päälle hyvä olla. Se nakertaa henkistä terveyttä, jos aikansa kuluksi ei keksi mitään henkevää tekemistä. Lisäksi tässä maailmassa on asiat järjestetty sikäli keljusti, että yhtiövastikkeet, sähkö- ja muut laskut on maksettava ja kaupasta ostettava syömistä ja juomista. Valtaenemmistö meistä rahoittaa tällaiset tarpeet tekemällä työtä.

Henkisessä terveydessäni ei ainakaan omasta mielestäni ole keskimääräistä suurempaa vikaa, mutta välttämättömien materiaalisten tarpeiden rahoittamiseksi tarvitsen vieläkin enemmän työtä tehdäkseni kuin sitä juuri tällä hetkellä on. Tyypillisenä etätyöläisenä on netti minulle luonteenomainen kanava etsiä työtehtäviä ja tätä tarkoitusta varten käynnistinkin jo jonkun aikaa sitten verkkosivuston osoitteessa larko.planet.ee. Jotta Suomessakaan olevat potentiaaliset toimeksiantajat eivät jäisi tarjoamistani palveluista tietämättömiksi, lisäsin sinne tänään suomenkielisen sivun.

En pane ollenkaan pahakseni, jos tuota verkko-osoitetta levitetään eteenpäin. Suomenkielisellä sivulla olevan Facebookin tykkäysnappulan klikkaamisesta tulen suorastaan iloiseksi. Onpas minua helppo ilahduttaa!

Otan toki kiitollisuudella vastaan muidenkin kanavien kautta tulevia työtarjouksia. Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollan kuin Ellun kanat.

Seuraava sivu »

Pidä blogia WordPress.comissa. | The Pool Theme.
Entries ja kommenttia feeds.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 562 muun seuraajan joukkoon